NICK CAVE & THE BAD SEEDS: The Good Son

NICK CAVE & THE BAD SEEDS
The Good Son
Mute

Vuosi sitten alkanut Nick Caven uudelleenjulkaisujen sarja saa jatkoa kolmesta soolotuotannon olennaisesta albumista. Lopullinen läpilyönti kulttisankarista rockpiirien tunnetuksi hahmoksi oli vasta tulossa Let Love In -levyn (1994) myötä, mutta paljon oli Cave yhtyeineen saanut aikaan jo siihen mennessä.

Tender Preyn (1988) tunnetuin raita on Johnny Cashin veret seisauttavan cover-version myötä luonnollisesti The Mercy Seat -avaus, joka alkuperäisenäkin ottaa luulot pois. Se määrittää Tender Preyn makaaberin ilkikurisen tunnelman. Yhtä lailla legendaarinen on Caven älämölöksi luokiteltava tulkinta toisessa levyn elämään jääneessä hitissä Deanna. Levyllä käydään läpi artistille tunnusomaisimmat elementit: herkät pianoballadit, arvaamattomat raivonpurkaukset ja raju runoilu, joka sai Caven maailmaan uppoutuneet fanit palvomaan poeettisen neron tunnusmerkistöä mielellään kantavaa hernekeppiä, joka vielä tuossa vaiheessa oli koko yhtyeen lailla tukevasti kiinni huimausaineissa.

1990-luvulle tultaessa kurssi kääntyi seesteisimmille ulapille, vaikka Weeping Songin hervottomassa nollabudjetin videossa muovityrskyt tahtovatkin lyödä yli Caven ja Blixa Bargeldin purren laidan. Brasiliassa taltioitu The Good Son (1990) on eheä, tasapainoinen kokonaisuus. Cave viihtyi yhä tiiviimmin pianonsa ääressä, josta käsin maestro annosteli intensiteettiä annoskoon vaihtuessa sulavasti Foi Na Cruzin hyppysellisestä The Ship Songin läkähdyttävään vyöryyn, jossa on suurta draamaa enemmän kuin Mikko Niskasen filmografiassa.

Jälkikäteen tarkasteltuna The Good Son määrittelee Caven seuraavien levyjen tyylin. Näistä ensimmäisenä oli vuorossa Henry’s Dream (1992). Sillä esiintyi ensimmäisen kerran pitkäikäisin Bad Seeds -kokoonpano. Tärkeimmät aisaparit, kitaristit Mick Harvey ja Blixa Bargeld olivat toki olleet mukana jo pitkään, mutta vasta Conway Savagen (basso), Martyn P. Caseyn (basso) ja Thomas Wydlerin (rummut) myötä Bad Seeds ei enää ollut pelkkä Caven taustayhtye. Maanisesta aloituksesta Papa Won’t Leave You, Henry ja hyytävästä päätösraidasta Jack The Ripper huolimatta levy oli vielä hakemista, jonka päätepiste olisi koittava vähän myöhemmin.

Jämptisti etenevä katalogin päivittäminen on esimerkki siitä, kuinka uudelleenjulkaisuja tulee toimittaa. Hifisteille on tarjolla dvd:llä 5.1 -miksaukset sekä kaikille suositeltavat bonusraidat ja albumeiden laulut atomeiksi hajottavat analyysit dokumenteissa, joissa Cavea analysoivat Bad Seeds -muusikot, tuottajat, lähipiiri ja tunnetut fanit.