NICK CAVE & THE BAD SEEDS: Murder Ballads

NICK CAVE & THE BAD SEEDS
Murder Ballads
Mute Records

Nick Cave & The Bad Seeds on vuonna 1983 alkaneella urallaan kirjoittanut itsensä vahvasti vaihtoehtoisen rockin kaanoniin. Kunnioitettavaan neljäntoista albumin joukkoon ei ole mahalaskuja mahtunut, vaan musiikillinen taso on pysynyt korkealla. Ehkä ne kaikkein kovimmat ja komeimmat albumit löytyvät kuitenkin 1990-luvulta.

Mikäli Nick Cave & The Bad Seedsin tuotanto on jäänyt tuntemattomaksi, on Let Love In -albumi (1994) kelpo tapa tutustua yhtyeen maailmaan. Helposti lähestyttävä levy esittelee Bad Seedsin monia eri ulottuvuuksia. Siitä löytyy pontevaa rockia tyyliin Jangling Jack sekä tarttuvamelodinen ja lähes popbiisiksi menevä kieroutunut rakkaustarina Do You Love Me? Balladiosastolta voi nostaa esiin Johnny Cashille alun perin kirjoitetun Nobody´s Baby Now’n. Kappaleesta tuli kuitenkin niin rakas herra Cavelle, ettei hän tohtinut siitä luopua. Kokonaisuuden ympäröi luonnollisesti synkkä ja painostava ilmapiiri, josta ei toivonpilkahduksia löydy.

Let Love In -levyn lyriikoissa rakkaus ei saanut onnellista loppua kuoleman ollessa läsnä, mutta Murder Ballads (1996) vetää tällä saralla vielä piirun verran överimmäksi ja tarjoaa nimensä mukaisesti sitä itseään. Song Of Joy johdattelee levyn tunnelmaan kauniille ja pelottavalle matkalle ihmismielen pimeisiin syövereihin. Kaupallisesti mainiosti menestyneen levyn ehdottomia kohokohtia ovat yhtyeen versio vanhasta folk-kappaleesta Stagger Lee sekä Caven duetot Kylie Minoguen ja PJ Harveyn kanssa. Päälle neljääntoista minuuttiin kurkottava O´Malley´s Bar on kenties hienointa yhtyeen katalogista. Sen jälkeen levyn päättävä Dylan-laina Death Is Not The End kuulostaa kovin vaisulta.

The Boatman´s Call -albumilla (1997) sanoitusten fokus kääntyi ensimmäistä kertaa Caven omaan elämään. Rikkoutuneilla parisuhteilla ja oman uskonsa kanssa painiville sanoituksille The Bad Seeds luo niukan ja yksinkertaisen äänimaiseman. Tuska, ahdistus ja yksinäisyys ovat käsinkosketeltavasti läsnä, ja niitä huokuu koko levy kansikuvaa myöten.

2001 ilmestyneen No More Shall We Partin ja sen edeltäjän välissä vierähti neljä vuotta, joiden aikana Cave sai pitkän päihderiippuvuutensa kuriin. Katarttisen The Boatman´s Callin jälkeen Bad Seeds heittäytyi tuskasta riisutun pianovetoisen gospelin sfääreihin. Hallelujah tarjoaa haurasta osastoa kauneimmillaan ja The Sorrowful Wife muistuttaa yhtyeen menevämmästä materiaalista.

Bonus-dvd:t eivät tuo paljon lisää muuten komeisiin paketteihin. 5.1-miksausten lisäksi mukana ovat viralliset musiikkivideot sekä singlejen b-puolet. Do You Live Me Like I Love You  -osio marssittaa kuvaruudulle tunnetumpia ja tuntemattomampia puhuvia päitä ruotimaan omaa suhdetta kyseisen albumin materiaaliin.