Etsi
Kaaos, toivo ja todellisuus on parhaimmillaan helvetinmoisella groovella ja huurulla soitettua menoa.
Yhdysvaltalaisyhtye tietää, miten funeral doomia tehdään.
Futique ei tahraa yhtyeen katalogia.
Teoksesta puuttuu se jokin, joka saa tunnistamaan bändin musiikin sekunneissa ja huutamaan sen nimeä.
Chama on tasapaksu kokonaisuus ilman järisyttäviä yllätyksiä ja tajunnanräjäyttäjiä.
Poissa on U.D.O:n ja nyky-Acceptin jäykkyys, ja tilalla on inspiroitunutta vanhan koulukunnan hevirokkia power metal -ripauksilla.
Kaupungin Ääni on niitä orkestereita, joiden nyanssitietoisuudelle ja hienovaraisuudelle on annettava aikaa.
Erikoisjulkaisu on tarkoitettu vain äärimmäisille Doro-faneille ja -keräilijöille.
Yhtenäisenä kuunteluelämyksenä Vernon Reidin soololevy ei ole millään muotoa linjakas.
Kivan rupisesti ja kämäisillä soundeilla tehty rocklevy tuntuu tänä päivänä jopa tuoreelta kuuntelukokemukselta.
Kärmes on parhaimmillaan pieninä annoksina, mutta parasta on, että lautaselle voi valikoida kymmenestä kappaleesta käytännössä minkä tahansa.
Kolmannen levyn kantavia voimia ovat jälleen tarttuvat melodiat ja Noora Määtän laulu.
