15 vuoden ikään ehtinyt Pepe Deluxé on harmaantunut arvokkaasti. Sen neljännestä albumista, ”esoteerisesta pop-oopperasta”, olisi muovautunut tekopirteän laaja-alaista laahausta useimpien aikalaisten ja unohdettujen käsissä, mutta James Spectrum ja Paul Malmström taiteilevatkin satumaisesti kukkivaa teemapoppia, joka periytyy harvojen railakkaasti juhlimasta Spare Time Machinesta (2007) mutta myötäilee myös Beatituden (2003) lempeitä ja laiskahkoja laajakangassävyjä. Alkuvuosien downtempo-assosiaatioihin sen yhdistää korkeintaan herkkyys rytmiikalle ja soundeille, mutta rullaavat breikit ovat vain yksi upottavan levyn lukuisista säikeistä. Malmströmistä vahvistusta saanut ja JA-Jazzin ainakin toistaiseksi taakseen jättämä yhtye saattoi syrjäytyä ihailtavan omalakisen Spare Time Machinen johdattamana jonkinlaiseen kulttiyhtyeiden karsinaan, mutta se voi vuoden 2012 alussa paremmin kuin koskaan.
Queen Of The Waven tekstuureilla on tahtonsa ja kappaleista kullakin tarinansa kerrottavanaan sekä persoonallinen laulaja tulkkinaan. Exoticasta progressiiviseen rokkiin ja tunnelmallisesti vihelteleviin elokuvasävelmiin, spagetista purkan kautta oopperalauluun ja avaruusajan fuzzpopista aavikossa vaelteleviin instrumentaaleihin kevytpsykedeliaa juhliva albumi imee voimansa kaksikon syvällisestä kyvystä syöttää kuhunkin yhteistyöhön tilaa ja motiiveja taitavien kumppanien ohjailemiseksi korkeampiin sfääreihin. Oli kyseessä sitten Samuli Kosminen tai Rotten Sound -rumpali Kai Hahto, fantastinen Club For Five tai oopperalaulaja Kirsi Thum, esille nousee aina ensimmäisenä ja usein viimeisenä kappaleen pettämättömän vahva identiteetti. Tämän upean löytöretken lunastamiseen kannustaa sekin, että tuotot suunnataan Itämeren pelastamiseen: tavoitteeseen, joka on yhtä ihailtava ja epätodennäköinen kuin aallon kuningatar itse.
