R.E.M.: Lifes Rich Pageant

R.E.M.
Lifes Rich Pageant
IRS

Monesti on mukava arvuutella sitä, miten jotkut yhtyeet olisivat menestyneet toisessa ajassa. Olisiko R.E.M. noussut suosituksi 2000-luvulla sen neljän ensimmäisen levyn materiaalilla? Ajatus on tietysti nurinkurinen ja anakronistinen, sillä tämän päivän yhdysvaltalainen indiepop ja -rock olisi tavalla tai toisella muotoutunut erilaiseksi ilman R.E.M.:iä. 
Kolmella ensimmäisellä levyllään Athensin nelikko oli luottanut Michael

Stipen ylläpitämään salaperäisen runolliseen auraan ja pyrkinyt taiteellistamaan 1960-lukuisen folkrockin punkin innoittaman, impulsiivisuutta korostavan DIY-estetiikan turvin. Lifes Rich Pageantilla yhtye lyöttäytyi yksiin tuottaja Don Gehmanin kanssa, joka oli aikaisemmin tuottanut muun muassa John Mellencampin konstailematonta ja tunteellista heartland-rockia. Gehmanin ohjauksessa Lifes Rich Pageant -levy oli R.E:M.:n askel kohti musiikillisesti suoraviivaista ja tekstillisesti konkreettista, ajankohtaista amerikkalaista rockia.

Sähäkästi rockaavassa These Daysissa Stipe arvostelee kärkkäästi Ronald Reaganin oikeistolaista ja pysähtynyttä politiikkaa. Bill Berryn rummut kumisevat 1980-luvun tapaan isoina ja Peter Buck on vääntänyt lisää driveä Rickenbackeriinsa. Surumielinen mutta lohdullinen Cuyahoga pui saastuttamista ja luonnon tuhoamista ennen kuin ilmastonmuutos-termiä oli keksittykään. Cover-versio 1960-luvulla vaikuttaneen The Cliquen Superman -kappaleesta on turha hassuttelu, mutta osoitus yhtyeen omalaatuisesta ja naivistisesta huumorista.

Runsaan bonuslevyn demoista käyvät mielenkiintoisella tavalla ilmi kappaleiden eri kehittelyvaiheet. Ikonisen ja aina kauniin Fall On Men säkeistöissä Stipe vielä tapailee ja hahmottelee melodiaa, ennen lopullista oivallusta.

Deluxe-julkaisun muutkin lisukkeet ovat kivaa tilpehööriä faneille. Mustavalkopotretit yhtyeen jäsenistä, siisti juliste sekä uudet vuolaat kansitekstit paikantavat musiikin havainnollisesti kontekstiin. Lifes Rich Pageant oli R.E.M.:n ensimmäinen kultalevy Yhdysvalloissa, mutta yhtyeen ensimmäinen suuri hittisingle antoi odottaa itseänsä seuraavaan albumiin saakka.