SANTANA: All That I Am

Arvio julkaistu Soundissa 12/2005.
Kirjoittanut: Antti Marttinen.
Santanan uuden menestyksen salaisuus oli albumi Supernatural (1999), joka esitteli kitaristin uudelle sukupolvelle, pitkälti levyllä vierailleiden trendikkäiden laulajien ansiosta. Niinpä on ymmärrettävää, että suosion tuonutta sapluunaa jatketaan yhä: All That I Am suorastaan pursuaa nimekkäitä vieraita hiphoppareista rokkareihin.

Arvio

SANTANA
All That I Am
Arista

Santanan uuden menestyksen salaisuus oli albumi Supernatural (1999), joka esitteli kitaristin uudelle sukupolvelle, pitkälti levyllä vierailleiden trendikkäiden laulajien ansiosta. Niinpä on ymmärrettävää, että suosion tuonutta sapluunaa jatketaan yhä: All That I Am suorastaan pursuaa nimekkäitä vieraita hiphoppareista rokkareihin.

Tällaisen käytännön vaarana on, että artisti itse jää taka-alalle omalla levyllään. Santana selviää kuiville, sillä vaikka laulajat vaihtuvat, hänen omin äänensä, tunnistettava soolokitara, paistaa esiin, vie biisiä eteenpäin ja antaa sille väriä. Muutama raita onkin ymmärrettävästi pyhitetty kitaraesittelylle, eikä Trinitylle pestattu Kirk Hammett soita lainkaan niin eri maailmasta kuin voisi kuvitella.

Nimekkäiden artistien runsas käyttäminen ei pilaa Santanan uutuutta, joka on kokonaisuutena viihdyttävä ja miellyttävä. Tuskinpa särmikkyys on edes ollut esityslistalla, kun levyä on luonnosteltu. Santana on pikemminkin vieraanvarainen isäntä kuin vieras omalla levyllään. Kahden Woodstockin veteraani ei ole ainakaan jämähtänyt oman varhaismenneisyytensä vangiksi.

Lisää luettavaa