SANTANA: Supernatural

Kolme vuosikymmentä takaperin Woodstockissa verevästi kepitelleelle Carlos Santanalle lienee käynyt samoin kuin kyseiselle festivaalillekin; näppärän tyhjänpäiväisiä jatko-osia suolletaan markkinoille sopivin väliajoin, raha haisee ja pankkitilin saldo kasvaa. Huolestuttavinta tämänkin levyn kohdalla on sen läpinäkyvä laskelmallisuus. Studioon roudataan Lauryn Hilliä ja Eric Claptonia, jotta "uskottavuus" säilyisi ja levymyynti olisi varmasti plakkarissa.
Kitara tuntuu soivan maestron käsissä yhä varmasti, mutta levyn biisit sopisivat lähinnä taustamuzakiksi tavarataloon. Suhteellisen mukavasti rullaavan avausraidan jälkeen tarjoillaan hyvin soitettuja, mutta toinen toistaan musiikillisesti mitäänsanomattomampia ralleja. Kun miltei joka toiseen biisin vielä ympätään väenväkisin joku vieraileva stara, kuulostaa lopputulos enemmänkin supermarketin halpishyllystä löydetyltä pseudo-lattari-levyltä eikä missään tapauksessa kovin yliluonnolliselta. Ehkä jonkun täytyisi soittaa Carlosille sellaisia hänen omia mestariteoksiaan kuin Abraxas tai Caravanserai ja muistuttaa, että hyvä soittotaito pääsee oikeuksiinsa vasta kun itse kappaleet ovat riittävän hyviä. Sääli että tämän levyn kohdalla jälkimmäinen mättää. Pahasti.