SIMPLE MINDS: Silver Box

Kuten James Dean Bradfield toisaalla tässä lehdessä kertoo, 1980-luvun alku oli otollista aikaa tuntea itsensä ulkopuoliseksi ja tehdä hienoa musiikkia. Yksi tuon ajan etäisimmistä ja omapäisimmistä kulttinimistä oli skotlantilainen Simple Minds. Stadionpöhö tuli vasta myöhemmin.

Simple Mindsin koko levytysuran mittaava Silver Box on omalla tavallaan esimerkillinen julkaisu, sillä sen viisi – cd:tä- sisältävät pelkästään julkaisematonta musiikkia. Ensimmäinen ja toinen levy täyttyvät lähinnä vuosina 1979-85 äänitetystä demoista ja radiosessioista, kolmas ja neljäs levy vuosina 1985-95 tehdyistä live-nauhoituksista. Viides cd on vuoden 1999 "kadonnut" Our Secrets Are The Same -albumi, jolla yhtye kuulostaa ihastuttavan teeskentelemättömältä – ja luultavasti sen vuoksi täysin epäkaupalliselta.

Kahden ensimmäisen levyn materiaali on kauttaaltaan kiehtovaa ajankuvaa, ja vähintään mielenkiintoista musiikkia – eurooppalaista taidepoppia, proge-viitteitä, vitivalkoista funkia ja mekaanisia diskorytmejä. Rippeitä yhtyeen tinkimättömyydestä oli jäljellä vielä vuonna 1985, kun se ei suostunut harkitsemaan The Breakfast Club -leffassa soineen Don't You (Forget About Me) -pophitin mahduttamista samana vuonna julkaistulle Once Upon A Time -albumille. Silver Boxilla se on mukana Live Aidin harjoituksissa tallennettuna, varsin haeskelevana versiona.

Rotterdamissa joulukuussa 1985 äänitetyt Once Upon A Time -levyn raidat kertovat, että isojen areenoiden elkeet olivat jo tarttuneet vahvakeuhkoisen Jim Kerrin johtaman yhtyeen olemukseen. Edes Waterfront ei ole niin uljas kappale, että siitä osaisi kaivata kymmenminuuttista keikkaversiota. Kuusi vuotta myöhemmät nauhoitetut liveraidat soivat vielä suurempina, mutta tyystin merkityksettöminä.

Massiivisen annoksen sulattamista auttaa se, että Silver Boxin valikoimaan kuuluvat kaikki yhtyeen olennaiset raidat varhaisista Life In A Daysta ja I Travelista popimpaa muotoa hakeneiden Promised You A Miraclen ja Someone Somewhere In Summertimen kautta Belfast Childin kaltaiseen teatraaliseen soopaan. Todennäköisesti tästä lähtien Simple Mindsin parhaat hetket kuulostavat vieläkin paremmilta ja huonommat entistä sietämättömiltä.