SIMPLE MINDS: Black And White 050505

Simple Mindsin taiteellinen rospuuttoaika on jatkunut niin pitkään, että yhtyettä on voinut oikeutetusti pitää menetettynä tapauksena. 90-luvulla Simple Minds oli vain kalpea varjo parhaista päivistään, vaikka Néapolis (1998) olikin lievä käänne oikeaan suuntaan. Bändin 25-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistu Cry (2002) kaartoi jälleen alamäkeen.

80-luvun jälkeisen Simple Minds -tuotannon epätasaisuuden ja ajoittaisen kehnouden huomioon ottaen Black And White 050505 on viimein myönteinen tuttavuus. Yhtye tuntuu saaneen jostain tervetulleen adrenaliiniruiskeen hakiessaan toimivaa kompromissia lihallisuuden ja synteettisyyden välille. Stay Visible -kappale herää epäilyttävän intron jälkeen ja palauttaa Simple Mindsin musiikkiin häivähdyksen vanhaa intohimoa. Siitäkin huolimatta, että biisin beat ja sointi ovat jokseenkin standardimaisia. Sama uudelleen löydetty määrätietoisuus jatkuu myös Homella. Underneath The Ice huokuu kaunista viileyttä ja vaikka albumin nimiraita antaisikin hyvät eväät ylettömään patetiaan, niin tällä kertaa Simple Minds onnistuu välttämään aiemmin kiusallisesti riivanneen ylitsevuotavan maailmojen syleilyn.

Black And White 050505 päättyy lähes luontodokumentaariseen Dolphinsiin, jolla Simple Minds tulee paljastaneeksi yhden ikiaikaisista esikuvistaan. Dolphins on alussa niin niukka ja kuulas, että delfiinit saattaisivat kuulla sen ihmistä paremmin vetäessään Jim Kerriä mukaansa. Loppua kohti biisin merellinen soundi kuitenkin kasvaa ja kokonaisuus alkaa – tuskin pelkästä sattuman oikusta – muistuttaa David Bowien Heroesia, jolla laulettiin myös delfiineistä.

Vanhoihin kunnian päiviin Simple Mindsilla on tuskin paluuta, mutta se ei ole estänyt yhtyettä tekemästä parhaan levynsä miesmuistiin.