Iskevän kitarariffin ja taustalla valuvan kosketinjäätikön avulla Simple Minds onnistuu hämäämään hetken. Viileä mutta kiihkeä Moscow Underground -aloitus ohjaa ajatukset kohta 30 vuoden takaisiin onnistumisiin. Myös kepeämpi Stars Will Lead The Way kuulostaa kovin tutulta. Se on kuin vanha hitti, jonka kertosäe ei olisi ihan riittänyt huudatettavaksi Live Aidin lavalta.
Simple Mindsin alku oli lupaava. Skottiyhtye saavutti uskottavuuden mannermaisen viileillä varhaistöillään ja nousi huipulle suurieleisen taidepopin avulla, mutta sitten ilmapallo puhkesi. Viimeiset 20 vuotta Jim Kerr ja kumppanit ovat tehneet erilaisia korjausliikkeitä onnistumatta koskaan täysin. Eivätkä onnistu nytkään. Graffiti Soul -albumi kuulostaa innokkaan ja hyväntuulisen porukan työltä, mutta samaan aikaan kiusallisen keskinkertaiselta. Kaikki tämä on tehty paremmin jo silloin, kun miehet olivat nuoria ja hoikkia.
Tuntuu siltä, että Simple Mindsin jäsenille intohimosta on tullut vain harrastus tai keino pysyä poissa kotoa. Aihetodisteeksi kelpaa levyn spesiaaliversioon sisältyvä setti nopeasti studiossa äänitettyjä suosikkilauluja, kuten Rockin’ In The Free World, Whiskey In The Jar ja Sloop John B. Ne paljastavat liiankin selvästi, kuinka pihalla ja suhteellisuudentajuttomia entiset poptähdet voivat olla.
