Arvio: 1980-luvulla stadionsuosiota maistaneen Simple Mindsin uutuus on laimea ja vaisu rutiinityö

Arvio julkaistu Soundissa 11/2022.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.

Arvio

Simple Minds
Direction Of The Heart
BMG

Perustajajäsentensä laulusolisti Jim Kerrin ja kitaristista moni-instrumentalistiksi muuttuneen Charlie Burchillin duoksi typistynyt Simple Minds on kulkenut kauas uransa alun eurooppalaisuutta ja krautrockiakin hyödyntäneestä taiteellisesta luovuudesta. 80-luvulla stadionsuosiota maistanut skottibändi on elänyt viime vuosikymmenet varsin laihoja vuosia.

Tähtihetkien puutteesta kärsivä Direction Of The Heart on pikemminkin rutiininomainen kuin uutta nousua povaava työ. Vision Thing avaa levyn lupaavana electrorockina, mutta jatkossa Kerr ja useat biisit yksinään soittava Burchill pakkaavat laulut tarpeettoman täyteen ohjelmointia ja syntetisoijia.

Human Trafficillä piipahtavasta Sparksin Russell Maelistä ei ole levyn piristäjäksi, ja jotain Simple Mindsin nykytilasta kertonee, että mukana on vain seitsemän uutta laulua. Lyhyehkö albumi täydentyy parhailla biiseillään eli coverilla kalifornialaisen The Call -yhtyeen The Walls Came Downista ja Kerrin ja Burchillin Simple Mindsia edeltäneen punkbändi Johnny & The Self-Abusersin Act Of Lovella.

Nykyään Italiassa asuvat Kerr ja Burchill seuraavat Simple Mindsina toki sydämensä suuntaa, mutta erityisen puhutteleva yhtyeen ääni ei tällä kertaa ole.

Lisää luettavaa