Kaksi yleismaailmallista tosiasiaa:
A) Superryhmät ovat kokeneet inflaation.
B) Superryhmien tuotokset tuottavat aitoa iloa ainoastaan omille jäsenilleen.
Se on sitä, kun ensin on omassa pääbändissä sydänverellä tehty jotain haastavaa ja upeaa ja sillä noustu rock-maailman kermaan lillumaan. Sitten halutaan tehdä kaverien kanssa jotain vähän rennompaa. Ja siltä ne sivuprojektit sitten kuulostavat. Leppoisalta kaurapuurolta.
Säännön vahvistavia poikkeuksia toki löytyy, mutta tämä Mastodon-keulakuva Brent Hindsin ja Tool-rumpali Danny Careyn yhteisproggis ei kuulu niihin.
Ja kyllä, saatan olla jonkun mielestä epäreilu, koska Legend of the Seagullmen on laadukas pala. Sellaista letkeän keinuvaa, merimiesromanttisen vankkaa, tunnelmallista ja osittain hyvinkin juurevaa hevirockia.
Fakta on kuitenkin se, että tämän kaliiberin tekijöiltä, näin järjettömän kovilta tyypeiltä, on lupa odottaa parempaa. Musaa, joka oikeasti tuo skeneensä jotain uutta ja omaperäistä. Tasokas peruspaketti ei missään tapauksessa riitä.