WILLIE NELSON: Moment Of Forever

Arvio julkaistu Soundissa 03/2008.
Kirjoittanut: PERTTI OJALA.

Pian 75-vuotiaan Willie Nelsonin albumi herättää kysymyksen kantrilegendan arvostelukyvyn orastavasta horjumisesta. Ristiriitaisia tunteita herättävä Moment Of Forever kun on vain osittain Nelsonin arvolle sopiva levy.

Arvio

WILLIE NELSON
Moment Of Forever
Lost Highway

Pian 75-vuotiaan Willie Nelsonin albumi herättää kysymyksen kantrilegendan arvostelukyvyn orastavasta horjumisesta. Ristiriitaisia tunteita herättävä Moment Of Forever kun on vain osittain Nelsonin arvolle sopiva levy.

Nuoremman polven kantrimiehen Kenny Chesneyn tuottama ja kapellimestaroima albumi käynnistyy perinteistä modernimmin soundein. Kris Kristoffersonin konstailematon nimiraita on onneksi heti perään levyn ensimmäinen ilonaihe. Biisin pelkistetty säestys lisää meksikolaistyylisine akustisine kitaroineen instrumentaatiotaan kuin varkain Willie Nelsonin ahavoituneen ja elämän patinoiman äänen syvimpien sävyjen päästessä samalla oikeuksiinsa. Levyn toinen selkeä onnistuminen on aidosti country & westerninen Keep Me From Blowing Away.

Albumin raskassoutuisimmaksi raidaksi osoittautuva The Bob Song pelottaa aluksi kuin Twin Peaksin mystinen Bob. Takin’ On Water puuduttaa tylsänä funkina ja tympeinä läiskivät rummut tekevät kaikkensa pilatakseen Randy Newmanin Louisianan. Bob Dylanin Gotta Serve Somebody paisuu brassivahvistuksineen levyn päätösmaratoniksi.

Moment Of Foreveriä kuunnellessa harmistuu yrityksestä tehdä Willie Nelsonista puisevan standardimaisella tuotannolla aikuisrockartisti. Vaikka Nelson onkin jo pitkään täyttänyt televisiosta tutut K-70 -kriteerit, niin rajansa kaikella.

Lisää luettavaa