WILLIE NELSON: Outlaws And Angels

Arvio julkaistu Soundissa 10/2004.
Kirjoittanut: Antti Marttinen.
Willie Nelson jos kuka tuntee countryn piiriin läheisenä kuuluvat duetot, osin varmaan myös siksi, että artistit ikään katsomatta haluavat sellaisen hänen kerallaan esittää. Ja mikäpä siinä, löytyy Nelsonin laajasta tuotannosta paljon ikimuistoisia duettojakin.

Arvio

WILLIE NELSON
Outlaws And Angels
Lost Highway

Willie Nelson jos kuka tuntee countryn piiriin läheisenä kuuluvat duetot, osin varmaan myös siksi, että artistit ikään katsomatta haluavat sellaisen hänen kerallaan esittää. Ja mikäpä siinä, löytyy Nelsonin laajasta tuotannosta paljon ikimuistoisia duettojakin. Tämän taltioinnin rasitteena on kuitenkin osaltaan tv-showformaatti, jonka vuoksi lavalle tuupataan pikavauhtia uutta väkeä sitä mukaa kuin show etenee. Kaikki esitellään suurieleiseen jenkkityyliin.

Senkin voisi vielä antaa anteeksi, mutta 19 esityksen joukosta on vaikea poimia erityisen inspiroituneita paloja. Toki rutinoituneista ammattilaisista koostuva bändi säestää nuottien mukaisesti ja Willie on Willie, mutta se ei tällä kertaa tunnu riittävän. Artistikaarti ulottuu Kid Rockista Merle Haggardiin, eikä illan isännän ole tarkoituskaan olla keskipisteenä joka biisissä, mutta harva vieraskaan pystyy lavaa persoonallaan kunnolla täyttämään.

Poikkeuksiakin löytyy, Al Green varastaa shown suvereenilla soul-otteellaan Rainin´ In My Heartissa, Lucinda Williams on koskettava omassa Overtimessaan ja Keith Richards tuo karismansa mukanaan balladiin We Had It All. Muuten ilta etenee enemmän tai vähemmän kankeissa tai ainakin tavanomaisissa merkeissä. 

Lisää luettavaa