Norjassa vuonna 1991 perustettu black metal -yhtye Satyricon julkaisi perjantaina 22. syyskuuta uransa yhdeksännen pitkäsoiton. Nokkamies Satyr toteaa The MetalSucks -podcast-sarjassa bändin pitkän uran salaisuuden olevan uusiutumisessa ja siinä, että joka levy on ajassa kiinni. Samalla nokkamies tulee ottaneeksi vertailukohdakseen rock-ikonin, jonka edelleen jatkuvaa suosiota tämä ei oikein ymmärrä.
– Musiikin täytyy olla relevanttia. AC/DC on ollut olemassa jo pitkään ja se oli yksi suosikkibändeistäni. Jopa uusimmalla levyllä on yksi tai kaksi hyvää biisiä, mutta loppujen lopuksi se on ollut enemmän tai vähemmän samaa kamaa koko ajan. Kai se toimii, en tiedä. Onhan se hyvää ja sitä kuuntelee kyllä mielellään, mutta onko se relevanttia? En tiedä. Ilmeisesti on, kun niin moni käy keikoilla, Satyr tuumaa ja pohtii samalla taiteen relevanttiutta ylipäänsä.
– Monet, jotka rakastavat marginaalisempaa taidetta ja jotain todella ug-kamaa, sanovat ettei taide olla samalla tavalla perustarve kuin puhdas ilma ja juotava vesi ja ruoka tai lääkkeet. Että niitä ilman emme pärjää, mutta ilman taidetta pärjäämme. Moni kysyy vasta-argumenttina, että millaista elämä sitten olisi ilman taidetta? On myös mielenkiintoista, miten varsinkin vaikeina ja kovina aikoina käännytään taiteen puoleen. Jos kukaan ei yritä tehdä mitään mielenkiintoista ja videä asioita eteenpäin, niin mistä me sitten nauttisimme?
Voit kuunnella koko podcastin tuosta alapuolelta. Satyrin osuus alkaa aikamerkin 21:40 tienoilla. Satyriconin relevanttiutta pääsee puolestaan todistamaan keväällä, kun yhtye saapuu kolmelle klubikeikalle Suomeen.