Judas Priestin Turbo täyttää tänään pyöreät 30 vuotta. Turbo Lover -hitin tähdittämä albumi on viimeinen Priest-levy, joka on myynyt platinaa, ja yhtyeen vanhan koulukunnan fanit olivat aikanaan pöyristyneitä levyn kitarasyntetisaattoreista. Albumi olikin monella tapaa Priestin kasarein levy – myös bändin tuolloisen huikentelevaisen elämäntyylin pohjalta.
Alun perin Classic Rock -lehdessä julkaistussa haastattelussa Rob Halford muistelee Turbo-aikaa ja koko 1980-lukua ”hyvin dekadentiksi”.
– Paljon rahaa lenteli ympäriinsä. Se oli monella tapaa todellista sikailua, mutta olihan meillä todella hauskaa. Vuodesta 1980 aina grunge-aikakauteen asti kaikki autot ja turbomoottorit olivat elämää suurempia. Bändi oli valtavan suosittu, ja vaurastuimme todella paljon. Turbo Loverin aikaan sekä Glenn ja KK olivat hullaantuneita Porscheihin, Halford kertoo Priestin kitaristikaksikkoon viitaten.
Turbo Lover sai Halfordin mukaan alkunsa Glenn Tiptonin hankkimasta kitarahärpättimestä, jonka merkkiä Halford ei enää muista, mutta josta irtosi kappaleen alussa kuultava efekti.
– Minä sanoin, että tuo kuulostaa ihan turbomoottorin kiihdytykseltä. Siitä kipinästä se sitten lähti. Siitä kappale kasvoi ja sai nimensä.
Koska rahaa oli, äänityksiin satsattiin anteliaasti. Nykypäivän minimibudjetilla toimivia muusikoita saattaa kismittää lukea kasarimuusikoiden muistelmia, miten huippustudioita buukattiin kuukausiksi ja silti sessiot etenivät hitaasti.
– Ensin menimme Bahamalle Compass Point -studiolle, mutta se meni ihan hulluksi. Emme saaneet mitään aikaiseksi, emme pystyneet keskittymään. Aloitimme työnteon kuudelta iltapäivällä, ja kahdeksalta olimme jo pubissa, Halford sanoo.
– Itsekin nappailin kaikkea mahdollista. Se oli aikaa juuri ennen raitistumistani, todellinen tulikoe. Kaikki käyvät läpi sen rituaalin rock’n’rollissa, ja se voi olla joko hyvin luova kokemus tai sitten saatat tehdä itsellesi paljon tuhoa. Minulla oli jälkimmäinen tilanne. 1980-luvun puolivälistä alkaen aloin ottaa musiikin vakavammin. Kenties se johtui siitä, että törmäsin siihen väistämättömään rock’n’roll-seinään ja jäin henkiin.
Toisaalta Halfordin rakkain muisto Turbo Loverista sijoittuu hurjiin vuosiin Los Angelesiin, kun laulaja ajeli pitkin Sunset Stripiä avoautossaan ja kappale alkoi soida radiossa.
– Minä ajattelin, että voi luoja, tässä sitä nyt kundi West Midlandsin Walsallista ajelee. Se tuntui aivan epätodelliselta.