Juuri One Man Gang -albuminsa julkaissut Michael Monroe muisteli tuoreessa 2Fast2Die:n haastattelussa Hanoi Rocksin kunniakkaimpia kulta-aikoja.Jutustelun tuoksinassa puheenaiheeksi nousi toki myös miehen nykyinen suhde Andy McCoyhin.
Ensin Monroelta tiedusteltiin kuitenkin rakkainta Hanoi Rocks -muistoa ja/tai hänen mielestään yhtyeen kunniakkainta hetkeä.
”Two Steps From The Move oli paras levymme”, Monroe aloittaa. ”Se on ensimmäinen levy, jonka voin kuunnella läpi skippaamatta biisiäkään. Bob Ezrin vastasi sen tuotannosta ja suunnittelimme töiden jatkamista hänen kanssaan seuraavankin albumin kohdalla, mutta sitä ei koskaan tapahtunut. Se oli niitä parhaita aikoja. Asiat olivat menossa koko ajan parempaan suuntaan.”
”Toinen muistettava juttu tapahtui Reading Festivaleilla Englannissa vuonna 1983”, mies jatkaa. ”Jengi heitteli lavalle tavaraa – kiviä, mutaa, vessapaperirullia, virtsapulloja. He täyttivät puolentoista litran pulloja kusella ja heittelivät niitä lavalle. Soitimme settimme läpi kokonaisuudessaan. Meillä oli omat fanimme, mutta loppuyleisö vihasi meitä. Löydät sen luultavasti netistä. Don’t You Ever Leave Me:ssä on kohtaus, jossa Andy soittaa kitarasooloa ja pullo osuu hänen kaulaansa. Hän horjahtaa hieman, mutta ilme ei värähdäkään. Se on ihan, että ’Vau! Katsos tuota. Hän ei todellakaan nakkaa paskaakaan!'”
Kyseisen kohtauksen voit katsoa alta.
Tästä päästäänkin Andyyn ja siihen, millaisessa kunnossa entisten kumppanusten välit on nykyisin. Olisiko esimerkiksi yhteinen uusi albumi tai kiertue vielä mahdollinen?
”Ei”, Monroe toteaa ykskantaan. ”Hanoi syntyi uudelleen 2000-luvun alussa ja teimme kolme levyä vuosien 2002 ja 2009 välillä. Olisimme jatkaneet, mikäli se olisi ollut hauskaa, mutta se eteni pisteeseen, jossa se ei enää ollut sitä ja minä sanoin: ’Ollaan rehellisiä. Tämä ei ole enää hauskaa. Laitetaan bändi kun sen tinkimättömyys on vielä tallella ja heitetään hanskat tiskiin.’ Teimme muutaman jäähyväisrundin ja se oli sitä myöten siinä. Minulla, Samilla [Yaffa] ja Nastyllä [Suicide] on aina side, mutta Andyn kanssa kyse oli aina enemmänkin ammatillisesta suhteesta. Emme varsinaisesti muutoin kaveeraa keskenämme.”