Levyt ovat kuin lapsia, ei niitä voi laittaa paremmuusjärjestykseen. Nyt kuitenkin laitetaan. Soundi.fi:n Rankkaa rakkaasi -sarjassa tunnetut suomalaiset artistit puhuvat suunsa puhtaaksi omista studioalbumeistaan. Mikä levy oli hyvä, mikä paras ja milloin ei oikein luistanut. Miksi ei? Entä mitkä ovat tekijöiden omat suosikkibiisit kultakin kiekolta? Tämäkin selviää. Olemme kuulleet jo niin Anssi Kelaa, Turmion Kätilöiden Master Batesia kuin Jouni Hynystäkin. Nyt tehtävistä haastavin lankeaa arvostetun Sister Flo -yhtyeen keulilta soolouralle suunnanneelle herralle. Samae Koskinen: ole hyvä ja Rankkaa rakkaasi.
1. Henkilökohtainen ennätys (2015)
– Tää on oikeesti ensimmäinen levy, jota oon pystyny diggailemaan varauksetta tekemisen jälkeenkin. Oon kuunnellu poikkeuksellisesti valmista levyä älyttömästi, se suhde on muuttunut tosi paljon. Tekovaiheessa olin tietonen, mitä tapahtuu joka tahdilla, mutta nyt voi vaan nauttia kyydistä. Tekstihommissa oon saanu itsevarmuutta ja rentoutunu pirusti. Lisäksi sävellyksiksi valikoitu parhaat. Ja jäi vielä todella hyviä ylikin. Täs on paras soundi mun levyistä, Mikko Tamminen miksasi todella hienosti. Mun kaksvuotias poika ei suostu automatkoilla kuuntelemaan mitään muuta. Oon koittanut Ghostia, Maidenia, Madonnaa ja Frediä.
Suosikkibiisini: Holtiton. Teksti periaatteessa tosi tyhjä, mutta silti siinä on paljon asiaa. Bändin kanssa soitetaan kauniisti ilman kiirettä.
2. Hyvä päivä (2013)
– Mä pääsin tekemään tän Jukka Immosen kanssa, joka toimi ikään kuin a&r-hahmon ja tuottajan välimaastossa. Huikea äijä, jolla on äärimmäisen hieno käsitys popmusiikista. Tein levyä aika pitkään, esim. Olit kaikki -kappaleesta väänsin neljä tai viisi eri versiota ennen kuin Jori Hulkkonen pelasti sen häikäisevällä näkemyksellään. Ainoa asia, mikä kismittää, on se, ettei kyseinen raita ollu ikinä single. Äärimmäisen tärkeä levy, monta laulua, joista mut tullaan muistamaan vielä vanhana jarrunakin.
Suosikkibiisini: Ikävä. Kertoo kuolemasta. Tappavan hyvä teema. Kelly Ketonen imitoi Nicko McBrainia ja mä koitan olla sekä Dave Murray että Adrian Smith. En oo kertaakaan esittäny livenä, ku en usko että pystyisin laulamaan tätä poraamatta.
3. Kuuluuko, kuuntelen (2011)
– Tää oli eka levy, jonka tekstitin kokonaan itse, Jarkko Martikainen kustannustoimittajanani. Oon pirun ylpeä, että uskalsin ottaa haasteen vastaan ja se on oikeastaan syy siihen, että teen levyjä vieläkin. Monella tapaa aattelen, että tämä on mun ensimmäinen soololevy. Hiffasin aika nopeasti asiat, joista tahdon biisini tehdä. Juhlia mieluummin hyviä hetkiä kuin dokumentoida huonoja. Tuotanto on melko ohkanen, mutta selkeä. Tässä kohtaa uraani aloin myös nauttia live-esiintymisistä ja veikkaan, että tuolla tekstiasialla on siihen suuri vaikutus.
Suosikkibiisini: Kuuluuko, kuuntelen. Sain suosikkirumpalini Tomi Leppäsen (Aavikko, K-X-P, Circle) soittamaan rumpuja tähän. Biisissähän on tommonen neu-biitti, jonka kruunaamaton mestari hän on.
4. Elossa (2009)
– Teemalevy, johon tehtiin Röyhkän kanssa kahestaan tekstit. Hiukka kehnosti se avautuu, jos ihan rehellinen oon. Siinä on erilaisii tyyppejä, joita yhdistää lopussa tapahtuva onnettomuus. Harmittaa ajatellakin, millainen biisi joku Perjantai ois paremmalla tekstillä, oltiin niin kiinni tossa stoorissa. Tässä on paljon vaikutteita ruotsiprogesta – ymmärsin, kuinka hieno soundi suoraan linjaan soitetussa sähkökitarassa on. Upeita hetkiä, hieno Mattilan Rikun tuotanto ja Veli Kauppisen älyttömän hienoja bassoraitoja täynnä koko levy.
Suosikkibiisini: Kaiken pitää aina jatkua. Kuunneltiin Mattilan Rikun kanssa George Harrisonin All Things Must Passia ja nauhoitettiin ainakin 40 akustista tohon kilisemään. Soitan ite myös rummut ja bassot, koska tää tuli mukaan vasta levytyksen loppuvaiheessa. Jousisovituksen tein vaatekomerossani Tamperella. On ollu monta hetkeä, ku joutuu pyyhkimään hikeä silmästä tätä esittäessä.
5. Vol. 1 (2006)
– Tässä mä soitin kaikki soittimet itse, koska olin tottunut tekemään demoja siihen tyyliin. Ens vuonna tän tekemisestä tulee kuluneeks kymmenen vuotta ja jotkut juhlat täytyis pitää. Tässä oli upeita tyyppejä, kuten Inka Nousiainen ja Sanna Karlström tekemässä tekstit, koska mulla ei ollu minkäännäköstä kosketusta suomenkieliseen musaan. Oon ilonen siitä, että nykyään on.
Suosikkibiisini: Aurinko. Ihanaa pehmoprogee. (Toim. huom: Aurinko-kappaletta ei valitettavasti tarjolla virtuaalisesti.)
The End. Vertailun vuoksi vielä Spotifyssa eniten suosiota vuosien varrella keränneet Samae Koskisen kappaleet: