ALICE COOPER: Brutal Planet

Brutal Planetilla ollaan omalaatuisen tilanteen edessä. Alice palaa kuuden vuoden tauon jälkeen mukanaan biisejä, jotka raskaudessaan lanaavat alleen miehen lauluille omaleimaiset sekopäiset nyanssit, pelottavat herkistelyt ja yksilön rappiotilojen tutkiskelun. Alice Cooper on liian heavy!
Edellisellä The Last Temptation -levyllä teki kauhu-Alice väliaikaisen paluun. Pikkupiruja pukinsarvineen pomppi siellä täällä ja sanoista sinkoili syyttäviä salamoita. Kyllä Brutal Planetillakin friikkejä liikkuu ja puuhastelee, mutta kudit ovat huvenneet panosvyöltä. The Last Temptationin 70-lukuiset pakkopaitapartiot puuttuvat.
Edellä mainittu vie terävimmän iskun, mutta ei Alicella suurta hätää ole. Brutal Planetilla kököttää kasa hyviä perusbiisejä, jollaisilla miehen 80-luvun lopun menestys luotiin. Jättihitti Poisonin keveyksiin ei mennä, vaan levy lipoo enemmän Raise Your Fist And Yellin heavy-tepastelua. Hauskin piirre on etelävaltiokaikuja omaava mörköriffittely. Sanctuarylla rouhitaan kuin Corrosion Of Conformity ja Gimmellä kuin perus-Pantera. Onneksi Pick Up The Bonesilla vähän säikytellään.