Vanha taika on kadonnut, mutta svengi on yhä hyppysissä – Alice Cooperin uutuus ei purista liikaa

Alice Cooper
Paranormal
Ear

Pitkän uransa varrella Alice Cooper on usein pyrkinyt olemaan ajanmukainen, mutta hän on tehnyt sen tyylillä. Kääriytymällä new waven, hevin, glam metalin, industrialin tai garage rockin viittaan hän on osoittautunut vahvaksi, ulkomusiikilliseksi hahmoksi, joka voi laulaa mitä tahansa kadottamatta identiteettiään. Ja koska hän on lähes aina ollut idoli niille, joiden takinliepeisiin on tarttunut, opportunismi on vaikuttanut oikeutetulta.

Mutta nyt rock on uponnut avantoon eikä jäällä ole uutta kelkkaa, johon Cooper voisi hypätä. Kenties juuri siksi Paranormal ei purista liikaa. Se on viihdyttävä ja hetkittäin mielenkiintoinenkin rockalbumi, jolla Alice laulaa paremmin kuin koskaan.

Nykymusiikin sijaan Cooper on marjastellut historiassaan. Hän on tehnyt biisejä legendaarisen Alice Cooper Bandin nerokkaan basistin Dennis Dunawayn kera ja mennyt studioon vanhan partnerinsa Bob Ezrinin kanssa. Huippumusikaalinen ja näkemyksellinen tuottaja on ehostanut musiikin kaikkia osa-alueita aina melodioihin saakka.

Paranormal ei purista liikaa. Se on viihdyttävä ja hetkittäin mielenkiintoinenkin rockalbumi, jolla Alice laulaa paremmin kuin koskaan.

Suurin osa Paranormalista on toimivaa mutta yllätyksetöntä perusrockia, johon tuo toisenlaista tatsia vain rumpali Larry ”U2” Mullen Jr. Kappaleet kadonnevat historian hämäriin pian levyn kiertueiden jälkeen. Kiehtovimmat sävellykset löytyvät alusta ja lopusta: levyn avaa hillityn painostava nimikappale ja päättää juhlava The Sound of A, joka on kuin Pink Floydin Bond-tunnari.

Kakkoslevy alkaa kahdella Alice Cooper Bandin jäsenten tekemällä ja esittämällä biisillä. Vaikka vanha taika ei välity niistä, makea svengi nostaa ne kärkikahinoihin. Loppulevyn livebiisit todistavat, että Cooperin nykyinen bändi on tappavan kova keikalla. Raidat vain ovat vuoden 1991 Feed My Frankensteinia lukuun ottamatta 1970 luvun merkkiteoksia, joiden rinnalla itse Paranormal kalpenee.

Alice ei tuota pettymystä, mutta hän olisi saanut säikäyttää yleisönsä tekemällä vaihteeksi jotakin hard rockia jännittävämpää. Uusien temppujen oppimisen luulisi vielä luonnistuvan, kummajainenhan täyttää helmikuussa vasta 70 vuotta.