Alice Cooper ei lähtenyt ihan pikku-urakkaan ryhtyessään puuhaamaan jatkoa miehen soolovuosien parhaimmistoon kuuluvalle levylle. Welcome To My Nigtmare julkaistiin vuonna 1975 ja se oli Cooperin soolodebyytti. Vanhasta joukosta kosketinsoittaja Bob Ezrin on edelleen mukana kuvioissa.
Toki joku voi epäillä Cooperin motiiveja paluusta menneeseen. Periaatteessa ei ole kovinkaan kummallista, että Cooper suunnistaa uudelleen vanhoihin painajaisiinsa, sillä edellinen levy Along Came The Spider (2009) oli myös tarinallinen julkaisu ja mies on niissä selvästi parhaimmillaan. Tyylillisesti uusi Welcome 2 My Nightmare seuraa vanhan version jalanjälkiä, kuten jatko-osan pitääkin.
Uutuus on monella tapaa huolellisempi ja viimeistellympi, mutta se ei välttämättä kohota levyn arvoa alkuperäistä korkeammalle. Biisit edustavat laajaa kirjoa lähtien Bloodhound Gang –tyyppisestä diskosta perusrockiin. Huippuhetkiä löytyy, mutta muutamien kaavarokkien olemus puuduttaa.
Lisäksi levy on kovin siloitellun oloinen. Garagerockin kummisedältä voi toivoa rupisempaa lähestymistapaa. Nyt Cooperin autotalli vaikuttaa liiankin perusteellisesti siivotulta.
