Jos One For Sorrow (2011) herkisti aistit eteerisellä leijailulla, uudella levyllään Insomnium säntää suorasukaisemmin asian ytimeen. Edeltäjällään bändi saavutti laaja-alaisesti sielukkaan ja tunteisiin vetoavan metallin kulminaatiopisteen. Nyt yhtye on hieman laskeutunut alemmas sfääreistään, jotka toki edelleen edustavat korkealaatuista ja osin edelleen myös -lentoista Insomnium-metallia, mutta uuden levyn asetelma on kevyesti maanläheisempi.
Insomnium haastaa jälleen tuttuun tapaansa, sillä kappaleiden syvyysvaikutelma pääsee puhkeamaan kukkaansa vasta useamman kuuntelun jälkeen. Bändin musiikissa on jotakin perin rauhoittavaa, ja kappaleet lähes menettävät merkityksensä kokonaisuuden yksittäisinä osina, kun mieli alkaa musiikin avulla harhailla omia teitään. Melodioiden tarjonta on edelleen huikeata, ja niiden minimalistinen sekä säästeliäs käsittely kohottaa melodiat kirsikaksi kakun päälle.
Insomnium on edistyksellinen bändi, joka kuitenkin pitää tiukasti kiinni metallisista juuristaan. Tämän vuoksi joensuulaislähtöinen orkesteri on tämän hetken kenties kiinnostavimpia yhtyeitä metallin saralla. Bändi ei petä nytkään.
