Jo vuosikymmenet kolikkopelimusiikillaan hurmannut trio on jo omanlaisensa instituutio. Bändi on matkansa varrella kehittänyt soundiaan vaivihkaa yleisöystävällisemmäksi ja velmuimmat garage-sekoilut ovat Sound Of Muysicilla jo poissa. Levy onkin esimerkillisen tyylikkääksi viilattu ja taiten toteutettu. Sen myötä Aavikko asemoi itsensä elektronisen musiikin klassikkotekijöiden yhteyteen, vaikka ei varsinaisesti konemusiikkia olekaan.
Sound Of Muysicilla kuuluu toki peruskivi Kraftwerk, mutta myös sen monet perilliset ja kollegat: Jarre, Daft Punk ja Chemical Brothers nyt esimerkiksi. Yleislinja pysyy moninaisuudesta huolimatta nätisti kasassa. Instrumentaalinen lähestymistapa saa tutun robottijankkailun lisäksi Nicole Willisin äänestä mukavasti tarttumapintaa Space Disco Muysic -irrottelulla. Toisaalta Muysic Non Stopin loputtomasti jankkaava toteamus on jo ärsyttävää.
Kokonaisuutena Sound Of Muysic on hauska ja mukaansatempaava levy. Se kuljettaa Aavikkoa taas vähän eteenpäin linjakkuudessa, kuitenkaan hylkäämättä velmuja juuria. Oikein kiva levy on looginen, joskaan ei järin yllättävä jatke albumijatkumossa.
