THE BLACK KEYS: Thickfreakness

Thickfreakness on vaativa otsikko. Ikävä kyllä Fat Possumin uusimman kiinnityksen musiikki ei lunasta nimen coolia lupausta. Niin mehevästi kuin Black Keysin kakkospitkä (The Big Come Up ilmestyi viime vuonna piskuisella Alivella) soikin, kiekkoa vaivaa otsikon vastainen tosikkous.

Vähän yli parikymppiset valkoiset jätkät Ohion Akronista ovat kuunnelleet kaikki Fat Possum -levyt, tulleet uskoon ja lähteneet tekemään itse samaa. Dan Auerbachin laulu kuulostaa paljon ikäänsä eläneemmältä ja hän murjoo sähkiksestään slidellä ja ilman vaikuttavan säröisiä, murhaavan tanakasti murisevia deltariffejä tuottaja Patrick Carneyn jyskyttäessä tamburiinilla terästettyä rumpusettiään maalais-funkysti kaikki "rockismit" välttäen.

Auerbachin biisit ovat hyviä eikä kahta coveriakaan (Junior Kimbroughin Everywhere I Go ja Sonicsin (!) Have Love Will Travel) voi moittia. Päinvastoin kuin White Stripesilla, sisältö jää hahmoa kesymmäksi, koska levyn rupisuus ja spontaanius tuntuvat niin huolellisesti kehitellyiltä.

Potentiaali on kova, asenne väärä.