THE GASLIGHT ANTHEM: Handwritten

THE GASLIGHT ANTHEM
Handwritten
Mercury

Gaslight Anthemin kaksi ensimmäistä albumia (Sink Or Swim, 2007 ja ‘59 Sound, 2008) ovat merkinneet minulle niin paljon, että se tuskin on ollut psyykelle terveellistä. En ole ollut lapsuusvuosieni jälkeen koskaan niin pettynyt kuin ensi kertaa nähdessäni yhtyeen ja täysin takalukossa olevan laulaja-kitaristi Brian Fallonin keikalla. Se tai kuntokäyrän lievään laskuun kääntänyt American Slang (2010) ei silti ole vähentänyt bändin tärkeyttä. Gaslight Anthem on oikeasti koskettavaa musiikkia elämänsä kanssa solmussa olevien kolmekymppisten sukupolvelle.

Yhä samassa suuremman menestyksen porstuassa notkuva bändi on mennyt tuotannollisesti eteenpäin. Iso levy-yhtiö kaivaa rahapussista resurssit, joihin lukeutuu muun muassa Brendan O´Brienin palkkaaminen tuottajaksi. Tälläkään ratkaisulla bändi tuskin saa Bruce Springsteen -vertauksia hyytymään.

Tähtituottaja ei ole saanut Gaslight Anthemia rentoutumaan tarpeeksi, vaan yhtye puristaa monin paikoin liikaa, vaikka Fallonin kynästä on muutama ässäbiisi taas lähtenyt. Fallon revittelee äänensä kanssa lähes Eddie Vedderin paatoksella ja on aivan siinä ja tässä, meneekö suoritus teatteri­­koulun puolelle.

Gaslight Anthemin levyillä on tapana aueta raivokkaalla kuuntelulla vereslihalle asti, mutta toistaiseksi on tyytyminen varovaiseen hyväksymiseen. Tuntuu, että paremmin bändi keskittyy raskaampiin ja hitaampiin kappaleisiin, joissa dramatiikka saadaan oikeaan muotoon. Nopeimmissa viisuissa sorrutaan tarttuvuuden nimissä tyhjäpäiseen lallatteluun ja oo-oo-oo-kööreihin.