Mitä odottaa progelevyltä noin yleisesti? Virtuoosimaista soittoa, napakoita sooloja, dramaattista laulua, kuoroja, melodisia ja moniosaisia pitkiä biisejä, suvantokohtia ja paisutuksia – tuota kaikkea on tarjolla Marillionin uutuudella, joka on alallaan selvä merkkiteos.
Levyn teemana on planeettamme surkea tila – tärkeä asia toki, mutta levystä voi nauttia myös keskittymättä liikaa sanomaan. Albumilla on peräti kolme pitkää, monesta osasta koostuvaa kappaletta. Teennäisyyden vaikutelmaa ei pääse syntymään, sillä osat sulautuvat hienosti toisiinsa. Vaikuttavin kokonaisuuksista on monitahoinen päätöspala, kliimaksiksi rakennettu ja sellaisena hyvin toimiva Care. On levyllä lyhyempiäkin teoksia kuten vangitseva The Crow And The Nightingale ja lähes hittimäinen Murder Machines, josta toinen miksaus on liitetty loppuun, varsinaisen levyn ulkopuolelle.
An Hour Before It’s Dark on jo veteraaniyhtyeen kahdeskymmenes levy, jota kuunnellessa voi unohtaa kuluneen ajan ja kategoriat ja nauttia levystä täysin siemauksin. Se on kuin palapeli, jonka palat loksahtavat pienen puntaroinnin jälkeen kohdalleen ja sen jälkeen voikin ihastella upeaa kokonaisuutta.