Marillion rahoittaa Marblesin myötä jo toista kertaa albumihankkeensa faneilta kerätyin ennakkotilausvaroin. Tilanteen tuntien olisi tietenkin kutkuttavaa päästä sanomaan, että eivätpä näin epäkaupalliseen levyyn kovin useat monikansalliset yhtiöt rahojaan sijoittaisikaan. Mutta moinen yliolkainen lausahdus ei kattaisi koko totuutta. Sillä Marblesin, aivan kuin jo edeltäjänsä Anoraknophobiankin (2001), suurin synti on biisimateriaalin mitäänsanomattomuus.
Kosketinsoittaja Mark Kellyyn ja solisti Steve Hogarthiin vuosi vuodelta enemmän ja enemmän personoituva brittijoukkue on osannut tehdä juuri tältä soundaavia levyjä jo vuosikymmenen. Vaikutekirjo on laaja sekä ajallisesti että tyylillisesti; albumi lähtee liikkeelle Massive Attackin tunnelmissa ja poikkeaa taas muun muassa 1960-luvun psykedeliassa ja 1970-luvun hard rockissa.
Mutta kyllä raaka totuus on lopulta se, että jos tämän ikuisen väliinputoajabändin uudemman kokoonpanon haluaa kuulla hyvän soundin ohella esittävän myös hyviä kappaleita, tulee hyllystä kaivaa vuoden 1989 Seasons End, vuoden 1994 Brave tai vuoden 1995 Afraid of Sunlight.
MARILLION: Marbles
Arvio julkaistu Soundissa 05/2004.
Kirjoittanut: Petri Silas.
Marillion rahoittaa Marblesin myötä jo toista kertaa albumihankkeensa faneilta kerätyin ennakkotilausvaroin. Tilanteen tuntien olisi tietenkin kutkuttavaa päästä sanomaan, että eivätpä näin epäkaupalliseen levyyn kovin useat monikansalliset yhtiöt rahojaan sijoittaisikaan.
Arvio
MARILLION
Marbles
Intact
Marbles
Intact
