Mikä lie villitys tämä, että levyt pitää nimetä kotisivujen mukaan, varsinkin kun niiden sisällöllä ei ole sanottavammin tekemistä internetin kanssa. Toisinaan tulee ikävöityä tämänkin orkesterin alkuaikojen aggressiivisuutta ja sarkasmia, mutta arvoituksellisuuden ja tyylitajun bändi on onneksi säilyttänyt, samoin halun kehittyä.
Tuore levy on Marillionille uusi aluevaltaus 70-lukulaisen uhkeine Hammondeineen ja kitarasoundeineen. Tunnelmaltaan Marillion.com on osin liiankin mollivoittoinen. Toki Steve Hogartin sielukas ääni välittää alakuloisia meininkejä erinomaisesti, eikä Marillion ole (Charting The Singleä lukuunottamatta) ikinä onnistunut näissä humoristisemmissa virityksissä. Niinpä myös tämänkertainen Built In Bastard Radar jää vähän väkinäiseksi hassutteluksi, kun taas soulmainen House toimi kauhukseni yllättävänkin hyvin.
Globaaleja tietoverkkoja sivuaa jopa yksi kappale, 15-minuuttinen Interior Lulu, joka pliisusta alustaan huolimatta yltyy vallan railakkaaksi irrotteluksi. Levyn kohokohtiin kuuluvat Mark Kellyn Minimoog-soolo Lulussa, samoin avausraita A Legacyn hieno akustinen kitaraosuus. Enemmän hammasta Marillion.comilta olisi toivonut, mutta hieno teoshan tämä on yhtä kaikki.
MARILLION: Marillion.com
Arvio julkaistu Soundissa 10/1999.
Kirjoittanut: Jouko Ruokosenmäki.
Mikä lie villitys tämä, että levyt pitää nimetä kotisivujen mukaan, varsinkin kun niiden sisällöllä ei ole sanottavammin tekemistä internetin kanssa.
Arvio
MARILLION
Marillion.com
Castle
Marillion.com
Castle
