MARILLION: Somewhere Else

Arvio julkaistu Soundissa 04/2007.
Kirjoittanut: Petri Silas.
Jatkuvuutta löytyy (käsillä on vuonna 1983 debytoineen brittiyhtyeen 14. albumi), samoin tilausta (fanit ovat rahoittaneet eri toimintoja ennakkotilauksin jo vuosia) ja sinnikkyyttä. Miksi maa ei järise?

Arvio

MARILLION
Somewhere Else
Intact

Jatkuvuutta löytyy (käsillä on vuonna 1983 debytoineen brittiyhtyeen 14. albumi), samoin tilausta (fanit ovat rahoittaneet eri toimintoja ennakkotilauksin jo vuosia) ja sinnikkyyttä. Miksi maa ei järise?

Somewhere Else on taas yksi sellainen levy, jonka kohdalla tuotokset tottumuksen vuoksi ostava fani miettii, joko tästäkin "musakerhosta" pitäisi erota. Luonnollisesti Steve Hogarthin ääni pelastaa paljon. Samoin bändin tieten-kin-tiukka soitto. Biiseistä ei silti jää yrityksistä huolimatta päähän kuin The Last Century For Man ja Most Toysin kertosäe.

Monen rockbändin uraa voi kuvata kolmiolla. Ylämäki koostuu suosion kasvattamisesta. Huippu on yksiselitteinen. Alamäki on ylläpitoa, huoltoa ja toiminnan oikeutuksen hakemista. Marillion on saanut jo pari kertaa uuden mahdollisuuden, joten sen urakehitys on sahanterä.

Mutta millä hinnalla? Ainakin minulle tulee aika tahmainen olo kansivihon suoramainonnasta. Viimeisellä sivulla aletaan häpeilemättä kampanjoida rahaa seuraavan albumin tekoon. Joko pian tulee arvonta, jonka voittaja saa valitsemansa soittajan viikonlopuksi kylään? 

Lisää luettavaa