MARILLION: Anoraknophobia

Arvio julkaistu Soundissa 05/2001.
Kirjoittanut: Petri Silas.
Sillä myrkyllä, jota Marillionin kosketinsoittaja Mark Kelly ja ex-vokalisti Fish ovat EMI:n kasvoille tämänkin lehden sivuilla sylkeneet, tappaisi pienen kylän kaikki asukkaat.

Arvio

MARILLION
Anoraknophobia
Racket Records

Sillä myrkyllä, jota Marillionin kosketinsoittaja Mark Kelly ja ex-vokalisti Fish ovat EMI:n kasvoille tämänkin lehden sivuilla sylkeneet, tappaisi pienen kylän kaikki asukkaat. Niinpä onkin erikoista, että kahdennellatoista studiolevyllään brittiprogen toisen aallon näkyvin airut palaa petiin vanhan vihollisensa kanssa. Ja vaikka kyse onkin vain Robert Frippin omistaman DGM:n ja EMI:n diilin tapaisesta jakelusopimuksesta, palaa allekirjoittaneen mieleen turhankin elävästi thai-sapuskaa napaansa mättävä Fish, joka ensimmäisellä Suomen visiitillään loppuvuodesta 1995 halusi "kuristaa kaikki ne tyypit, jotka antavat säännöllisesti luvan sisällyttää Kayleigh niille saatanan TV Shop -kokoelmille".
Anoraknophobia kuulostaa siltä, miltä Marillionin tänään tulisikin kuulostaa. Tallella ovat alkuaikain progekoukerot, hienon Seasons Endin (1997) myötä Fishin korvanneen Steve Hogarthin lauluntekijävaikutteet sekä neljän tuoreimman levyn mukaan integroimat pseudoetniset sekä – tahallisen ja tahattoman – humoristiset vivahteet. Kahdeksan uuden biisin joukosta nousee korkeimmalle romanttinen The Fruit Of The Wild Rose, mutta huokeaa paluulippua takavuosien huippuhetkiin ei ole kaupan. Se yli 13 000 ihmistä käsittävä joukko, joka sitoutui Marillion.comissa tilaamaan tämän albumin ennakkoon ja siten vapauttamaan kvintetin levy-yhtiö- sekä palkkioennakkohuolista, tuskin siis koostuu pelkistä kyynisistä nostalgikoista. 

Lisää luettavaa