Joskus 1970-luvun hämärissä lanseerattiin käsite laid back kuvastamaan lähinnä USA:n länsirannikon laulaja- lauluntekijöiden rentoa musisointia. Vaikka Kurt Vilen musiikki ei täytä termin kaikkia kriteereitä, jotain pakottamattoman kiireetöntä siinä on: kolme pitkän levyn biiseistä hipoo kymmenen minuutin rajaa, eivätkä muutkaan paria poikkeusta lukuun ottamatta tynkiä ole. Kun lisäksi useimmat biisit pohjautuvat toistuvaan perusriffiin, jonka päälle Vile heittää puhelauluaan, voisi kuvitella, että kyseessä on umpitylsä levy.
Näin paperilla, mutta totuus on kaukana siitä. Riffien päälle soitetaan monenlaisia jänniä juttuja ja laulu on melkeinpä hypnoottista ja siinä on vahva henkilökohtaisuuden tuntu, aivan kuin Vile laulaisi juuri kuulijalle.
Ja jossain lauluntekijän sisällä asuu myös helposti lähestyttävämpien radiohittien tehtailija. Asia kärjistyy lyhyemmissä paloissa ja myös Charlie Rich -cover Rollin’ With The Flow on siitä oiva esimerkki.
Sopii erinomaisesti tiettyihin mielentiloihin, ja vaikka pimeisiin syysiltoihin.
