Arvio: Scandinavian Music Groupin hieno uutuuslevy on kuin tehty alkavan syksyn soundtrackiksi

Scandinavian Music Group
Ikuinen ystävä
Sony

Ikuinen ystävä ilmoitetaan trilogian päätösosaksi, mutta aikaa Baabelista (2015) on kulunut niin paljon, että asiaa on vaikea hahmottaa näin. Paluulevyltä tämä tuntuu ja ilahduttavalta sellaiselta: bändiä on ollut ikävä. On hienoa todeta sen säilyttäneen kipinän ja kyvyn merkityksellisen musiikin tekemiseen.

Scandinavian Music Group vuosimallia 2022 ei ole taipuvainen erityisen suuriin eleisiin, ja ensikuuntelulla voisikin hämääntyä luulemaan, että tarjolla on miellyttävää toisintoa aiemmista folkherkistelyistä. Pakahduttava draama on onnistuttu upottamaan levyn ilmiasun syvyyksiin ja nousee sieltä vaiheittain kutittelemaan tunnereseptoreita. Akustisten instrumenttien ja syntikoiden yhteispeli toimii loistavasti ja naittaa tavallaan bändin eri vaiheita toisiinsa, varsinkin Terminal 2:ta (2014) ja sen helkytteleviä edeltäjiä.

Pakahduttava draama on onnistuttu upottamaan levyn ilmiasun syvyyksiin ja nousee sieltä vaiheittain kutittelemaan tunnereseptoreita.

Kepeää folkpoppailua ei tosin ole nyt tarjolla. Ikuinen ystävä on vakavasävyinen levy, juhlavakin. Ei synkistelevä vaan haikea, lempeä ja ennen muuta mietteliäs. Tällaista kai keski-iässä tehdään, ellei maailman paino ole täysin musertanut alleen eikä oma taiteilijan identiteetti toisaalta hajonnut trendituulten riepoteltavaksi.

Terminal 2 oli aikanaan SMG:n askel apokalypsin partaalle ja lupasi isompaakin käännöstä yhtyeen tuotannossa, mutta nyt se hahmottuu vain yhdeksi tulkinnaksi todellisuudesta. Tässä on sitten toinen. Euroopan ja koko maailman ollessa liekeissä katse sisäänpäin on aivan relevantti toimintasuunnitelma ja bändin urakokonaisuuteen peilaten looginen. Ikuinen ystävä on ylellisiin sovituksiin kääriytyvää kevytmelankoliaa ja epäilemättä orastavan syksyn optimaalista soundtrackia.

Terhi Kokkosen laulu soi herkkänä instrumenttina muiden joukossa ja niin sanatkin, joissa on abstraktia enemmän kuin aiemmin. Bändi on hioutunut kokoonsa nähden todella saumattomaksi yksiköksi. Parhaimmillaan soitanto on maagista: nimikappaleella levyn tarttuvin melodia, maltillinen ratsukomppi ja upeat aikuisrock-kitaratyylittelyt saavat aikaan täydellistä musiikkia.