Jaahas, Norther pelaa nyt nyansseilla. Bändi on kahdella viimeisellä levyllään tavoitellut pesäeroa selkeimpään vertailukohtaan eli Children Of Bodomiin, onnistunutkin, mutta edellinen albumi Till Death Unites Us (2006) ei ollut enää suora jatke nousujohteiselle kehitykselle. Nyt taas mennään ihan jossain muualla kuin edellisen levyn raidoilla. Bändin soitossa kuuluu rahtusen jäntevämpi ote, biisit ovat selvästi sujuvampia, jäsennellympiä ja sovituksissa leijuu terveellä tavalla raikas ote.
Ennen kaikkea N-levyltä voi aistia vaivattomuuden tuntua kaikilla rintamilla, aivan kuin jotkin padot olisivat auenneet. Tokihan Norther on alusta lähtien ollut mainio bändi, mutta liekö sitten kyse jonkinlaisista psykologisten jarrujen vapautumisesta. Onhan Northeria sen verran usein verrattu siihen toiseen kotimaiseen, että olisi ihme, jos se ei olisi jättänyt edes jonkinlaisia lukkoja mielen sopukoihin. N osoittaa Northerin pystyvän vapautuneeseen ja irtonaiseen kalmaan, ja levyä voi pitää jopa lennokkaana.
Northerilta syntyy kiinnostavaa ja yksityiskohdiltaan rikasta metallia, joka ei kaihda pieniä sivuaskelia muidenkaan musiikkityylien suuntaan.