Outkast on outo yhtälö: Antwan ”Big Boi” Patton vaikuttaa aktiivisesti Atlantan rap-piirien tärkeänä pelurina ja nuorien artistien mentorina, kun taas entistä värikkäämpänä friikkinä esiintyvän André ”André 3000” Benjaminin mukaan koko hip hop on kuollut. Viidennellä Outkast-kokonaisuudella kummankin luovuudelle on luovutettu ikioma levy, mutta mukana on myös sen verran kollaboraatioita, että oletukset välirikosta voidaan hylätä oitis.
Big Boin Speakerboxxx-kokonaisuus on nähtävissä suhteellisen suorana jatkona viisi miljoonaa kopiota myyneen Stankonia-albumin (2000) psykedeeliselle ja yllättävälle hip hopille ja se pitää taatusti yhtyeen ”perusyleisön” vakuuttavasti pihdeissään. Andrén The Love Below -puolikas sen sijaan risteilee arvaamattomasti kuplien Sly & The Family Stonen, George Clintonin ja Princen omien kaleidoskooppiensa läpi näkemissä rytmeissä ja nousee pähkähulluksi unikornien, kupidojen, pääsiäispupujen ja täydellisen naisen prototyyppien kansoittamaksi tripiksi, vallattomasti ilakoivaksi karnevaaliksi, jonka pyörteisiin vain hullu kieltäytyy heittäytymästä.
Sekä julkaisujen määrällä että laadulla kerskailevat Pharrell Williams ja Chad Hugo ovat luoneet The Neptunesista tuottajamaailman kuumimman tuotemerkin. Patton ja Benjamin eivät ole suostuneet kirjoittamaan ja tuottamaan Justinille ja Britneylle, vaan pitäytyneet omassa lähipiirissään. Nyt he osoittavat yhteensä 140 minuutin rytmikkäällä freskollaan osaavansa kaikki temput – maistiaisina julkisuuteen päästettiin Stankonialta lohkaistua B.O.B.-singleäkin hurjempi tekno/soul/chill out -hybridi Ghetto Musick sekä akustisella kitarariffillä, lonksuvalla rumpubiitillä ja handclapseilla ilakoiva aurinkoinen Hey Ya! -poprenkutus.
Beastie Boysin Paul’s Boutique -albumia (1989) ei ymmärretty sen ilmestyessä, mutta myöhemmin levy on osoittautunut yhdeksi yllättävimmistä yksittäisistä harppauksista eteenpäin. Outkastin toimintaa eivät leimaa samanlaiset odotukset kuin Beastie Boysin toista albumia, vaan heidän oletetaan uudistuvan ja uudistavan. Vaikka Patton ja Benjamin ovat aina operoineet kaukana pelkällä flow’lla loistavien mc:den, joille riittää suoritusta häiritsemätön tuotanto, maailmasta, he kuitenkin ovat saman kulttuurin osia – luovia, rohkeita ja käsikirjoitusta seuraamattomia, mutta kuitenkin. Heidän progressionsa määrittää koko hip hopin suuntaa ja he yrittävät johdattaa sitä johonkin, irrottautua tukahduttavasta traditiosta.
Vaikka Antwan Patton on poikkeuksellisen lahjakas ja näkemyksellinen toimija hip hopin viitekehyksessä, hän jää tällä julkaisulla pahasti André Benjaminin vision varjoon. Big Boi ei ole luddiitti, mutta kuitenkin yhä tiukasti kiinni perinteessä, josta André repii itseään mestarillisesti eroon. Big Boin suurin irtiotto jymisevien Roland 808 -bassojen ja mestarillisten riimivirtojen maailmasta on tyylikäs soulballadi The Way You Move, kun useita instrumentteja soittavan Andrén koko upeasti rakennettu The Love Below -albumi sykkii ja säkenöi sellaista 70-luvun soundillista lämpöä ja tulevaisuuden tyylien etsimistä, että hip hop jää vain alaviitteeksi. Vaikutteistaan huolimatta André Benjaminin musiikki on kokonaan uutta.