Etsi
Swiftin tuotantoon tutustumista ei kannata aloittaa tästä levystä, toteaa Aki Nuopponen.
Jos Florence Welchistä povattiin uransa alkuvuosina Kate Bushin ja Tori Amosin manttelinperijää, viimeistään Everybody Scream -levyn myötä vertaukset voi alkaa kuopata.
Niin vahvuudet kuin heikkoudet ovat tuttuja Hyvää seuraa -albumilla.
DIY-henki ja unenomainen haahuilu vetävät puoleensa kappale toisensa jälkeen.
Vaikka Morse on yksi virtuoosimaisimmista sähkökitaristeista, sävellykset pidetään kiitettävästi etualalla.
Levyllä on ehdottomasti hetkensä, mutta kokonaisvaikutelma on puuduttava.
Orvokki Oittila jatkaa Berliinistä käsin toimintaansa musiikkinsa itse tuottavana taidepopyksikkönä.
Tarttuvuuskerroin on suuri, eikä biiseissä ole mitään ylimääräistä.
Kappaleet ovat rauhallisia mutteivät melankolisia, ja kertojan asenne on positiivinen ja silti realistinen.
Tammela 33100 ei tee paperille kirjoitettuna mitenkään ainutlaatuista musiikkia, mutta lopulta se tarjoaa juuri sitä.
Kanadan energiarokkari jyskii vetävästi vaikka yhtä sointua jauhaen, mutta sanoituksissa homma luiskahtaa vähän inhan kiimaisuuden puolelle.
Kulon Ikaros on parhaalla mahdollisella tavalla lapsekkaan kursailematon albumi.
