PAIN: Psalms Of Extinction

Peter Tägtgren on ollut luomistyössään onnekas, sillä Ruotsin metalliscenen arvostetuimman tuottajagurun ja musiikin monilahjakkuuden tuotteliaisuutta ei ole missään vaiheessa rajoitettu levy-yhtiöiden toimesta. Sopimus Roadrunnerin kanssa on avannut Painin tarttuvalle konemetallille jälleen kerran uusia mahdollisuuksia, eikä Tägtgrenkään ole jäänyt sutimaan vanhoihin kaivuukuoppiinsa.

Painin soundimaailma on jokseenkin uudistunut ja myös sävellyspuolella esiintyy yllätyksellisyyttä. Joissakin kappaleissa verhoudutaan edelleen kyllä eurotrancesta tuttuihin temppuihin ja mekaanisesti rytkyviin kitaravalleihin, mutta palava halu päästä eteenpäin on luonut ennenkuulumatonta monipuolisuutta. Matalammat lauluosuudet, diskoambienssia ilmentävät kosketinmelodiat ja Panteran mieleentuovat kitararunttaukset lyövät täysin puun takaa. Tägtgrenin apokalyptisiä visioita ilmennetään musiikillisestikin mahtipontisemmin ja kunnianhimoisemmin kuin aikaisemmin, vaikka vakaan pohjan muodostaa aina äärimmäisen onnistunut sävellys.

Psalms Of Extinction saa kriitikon nöyräksi, sillä levy edustaa kaikkea sitä, minkä takia musiikkia yleensä kuunnellaan: tarttuvuutta, monipuolisuutta, kestävyyttä ja äärimmäistä viihteellisyyttä. Luulisi jenkkienkin vihdoin kyykkäävän tällaisen luomisvimman äärellä.