Pate Mustajärven laajamittainen tarttuminen Juice Leskisen kirjoittamiin lauluihin oli vain ajan kysymys. Yli 25 vuotta Elämässä pitää olla runkkua/Yhdessä itkien -singlen ja kolme vuotta Leskisen kuoleman jälkeen aika on viimein katsottu kypsäksi.
Albumin kuvissa tyylittömälle tyylilleen uskollinen Popeda-kuski hakee Juice Leskisen kappaleisiin ilmettä, joka on useimmiten kiitettävän kaukana Pate- ja Popeda-formuloista. Levylle päätyneet sävelmät eivät nekään ole kaikkein arvattavimpia valintoja. Itsestään selvältä tuntuu vain Kaksoiselämää-kappaleen mukanaolo.
Osin Juicenkin soittokumppaneiden kanssa toteutetun albumin vaikuttavin hetki on käsillä heti aluksi. Yölento saa osakseen levyn huikeimman sovituksen Ari Kankaanpään kitaran tapaillessa jopa Grace Jonesin I’ve Seen That Face Before (Libertangon) tunnelmaa. Paten omista rooleistaan irtautuneen laulusuorituksen tunteikkuus on sekin ennenkuulumatonta. Yhtä lailla rohkeasti muokkautuu myös Jari Yliahon muinoin Juice Leskinen Slamissä laulama Outoon valoon, jonka finaalissa Safka Pekkonen intoutuu lievään urkuprogeiluun. Kantristi kepeä Vaiti, aivan hiljaa on sekin valikoiman parhaimmistoa.
Kokonaan uusina Juice-kappaleina Pate tulkitsee itselleen varta vasten kirjoitetut biisit Ennen vanhaan Ikurissa ja Terva ja höyhenet. Edellisen lapsuuden ja nuoruuden kuvaus on laulajan elämäntarinaa, mutta jälkimmäisen lyriikkaan istutetut Freud ja Voltaire eivät ole Paten suuhun kaikkein parhaiten istuvia nimiä.
Ollaan ihmisiksi on laulajalle ilmeisen tärkeä työ. Se on parhaimmillaan silloin, kun Pate on vähiten rock.
