Slashin edellinen soololevy (Slash, 2010) oli Dave Grohlin Probotin (2004) kaltainen terapiaprojekti, jolla lahjakas biisintekijä jättäytyi arvovaltaisen laulajakaartin jalkoihin. Apocalyptic Love on jo lähtökohdiltaan täysin erilainen, sillä edellisen levyn laulajista kokoonpanossa on enää yksi.
Vaikka levyä markkinoidaankin ensisijaisesti Slashin nimellä, lienee Myles Kennedyn merkitys kokonaisuuden kannalta yhtä suuri, varsinkin kun kaikki kappaleet on itse asiassa merkitty molempien taiteilijoiden nimiin. Lisäksi Kennedyn nasaali on niin leimaava ja läpitunkeva, että Slash saa toden teolla yrittää parastaan päästäkseen tälläkään levyllä esiin.
Vaikka Apocalyptic Love onkin edeltäjäänsä yhtenäisempi kokonaisuus, on se silti amerikkalaisen rockin nykystandardien mukaisesti vain ylipitkä kokoelma keskenään liian erilaisia biisejä. Perusta on muurattu hardrockin laveaan karsinaan, mutta Slashin monipuolinen soittotyyli ja Kennedyn vaihtelevat maneerit ovat toistuvasti turhan alleviivaavia. Tympeän Radio Rock -sinkku You’re A Lien perusteella ei suuria päätelmiä pystynyt vielä tekemään.
Levyllä on paljon hyvää, paljon huonoa ja vielä enemmän sellaista, joka on Slashin henkilöhahmon rinnalla merkityksetöntä. Päätösbiisi Shots Firedin noustessa kavalkadin kärkisijoille, dekadenttia rock’n’roll -elämää ruotivan ankean muistelmateoksen Not For Men pitäessä perää ja Bachia tapailevan Anastasian lähinnä hämmentäessä, viuhuu suurin osa levyn materiaalista kerta toisensa jälkeen ohi korvien.
