Stratovarius on saanut nauttia uudesta taiteellisesti nousujohteisesta kehityksestä vuodesta 2009 lähtien. Kehitys on edennyt pienin, mutta tasaisen vakain askelin kunnioittaen vuosien aikana hioutunutta Stratovarius-tyyliä.
Eternalin resepti on tuttu, mutta ei suinkaan paikoilleen jämähtänyt. Bändi vaikuttaa liikkeissään tavallista vikkelämmältä, mutta sulavat linjat ovat edelleen kohdillaan. Stratovarius on usein ollut varsin mahtipontinen yhtye, mutta uutuus ei aivan aukene samanlaisiin laajamittaisiin sfääreihin kuin jotkut bändin aiemmat albumit. Toisaalta yhtye tuntuu pystyvän tavoittamaan tutun tunnetason ilman sen suurempaa alleviivaustakin, kuten vaikkapa Lost Without A Trace mainiosti osoittaa. Levyn tunnelataus vain kasvaa loppua kohden, mikä on merkittävä seikka näinä biisiorientoituneina aikoina varsinkin, kun yhtye yltää varsin korkeisiin sfääreihin.
Eternal on hieno osoitus siitä, että vaikka bändin juuret pysyvät vakaasti paikoillaan tutussa maaperässä, pienellä hienosäädöllä on mahdollista saavuttaa yllättävänkin mittava annos tuoreutta tuovaa raikkautta.
