STRATOVARIUS: Polaris

Arvio julkaistu Soundissa 5/2009.
Kirjoittanut: Antti Mattila.

Jos Polariksella joku tehtävä on, niin vastata helvetinmoiseen kasaan kysymyksiä. Soittaako albumilla Stratovarius? Miten pärjää Matias Kupiainen? Kuinka sävellysvastuun jakautuminen näyttäytyy?

Arvio

STRATOVARIUS
Polaris
Edel

Jos Polariksella joku tehtävä on, niin vastata helvetinmoiseen kasaan kysymyksiä. Soittaako albumilla Stratovarius? Miten pärjää Matias Kupiainen? Kuinka sävellysvastuun jakautuminen näyttäytyy? Pala palalta levyllä soittava yhtye vastaa niihin kaikkiin myönteisissä merkeissä, eritoten siihen kaikkein tärkeimpään: Polaris on täysiverinen Strato-albumi.

Niin kauan kun bändin ainoa säveltäjä onnistuu, kuulijat pysyvät tyytyväisinä, vaikka jännitteet bändin sisällä kasvaisivatkin. Mutta padot aukenevat, kun tietää omien sävellysten päätyvän levylle; parhaimmillaan tällainen aiheuttaa luovuuden virtausta. Polariksella virta kanavoituu perinteisiksi Strato-biiseiksi ja osin tästä syystä usean sepän soppa pysyy yhtenäisenä. Selkeästi powermetallisia vauhtiraitoja on useita, samoin balladinomaisia biisejä. Elementsien ristiriitaa herättäneeltä suureellisemmalta linjalta pysytellään pois. Vanhoihin synteihin palataan, kun Lauri Porran perustamp­paus Forever Is Today valuttaa powerin ilosanomaa kurpitsamuottiin.

Polaris tarjoaa neljästä viiteen käypäistä livebiisiä, mikä on pätevä suoritus. Toisaalta mitään vavisuttavaa ei tapahdu.

Polaris, Pohjantähti, loistaa taivaannavalla muita kirkkaampana. Ei liene sattumaa, että juuri se valittiin jatkamaan Straton yksisanaisten levynnimien sarjaa tilantanimateeessa, jossa bändin piti oikeuttaa  olemassaolonsa.

Lisää luettavaa