STRATOVARIUS: Elysium

STRATOVARIUS
Elysium
Edel

Stratovariuksen Polaris (2009) todisti, että bändin tulevaisuus on turvattu. Yhtyeestä näköjään löytyi enemmänkin teräviä sävellyskyniä. Kun kappaleet olivat käyneet Stratovarius-myllyn läpi, jälki oli vakuuttavaa.

Elysiumilla Stratovarius on piirun verran progevoittoisempi, ja klassisen musiikin vivahteet soivat kuuluvasti. Yhtye onnistuu myös tuotantopuolella, joten tarjolla on jykevä suurisoundinen metallilevy. Elysium on vahva albumi, vaikka sitä joku voisi arvostella vanhan kertaukseksi.

On luonnollista, että Stratovarius noudattaa omaa linjaansa. Silti bändin laulurepusta näyttää jatkuvasti löytyvän jotakin sellaista uutta, josta ne taitavasti sovitetut ja monipuoliset hevibiisit syntyvät. Myös melodioidensa puolesta yhtye elää ikuista kevättä, jota se on oikeastaan aina elänyt.
Kaksi tuoreinta levyä vakuuttavat erityisesti bändin asenteella. Uutuudella tunnelma on yhtä tinkimätön kuin edeltäjällään, mutta lisäksi vapautuneempi. Stratovarius lähestyy läpimurtolevyään Visionsia (1997), vaikka bändi ei olekaan nyt samalla tavalla yllättävä.

Stratovarius on rakentanut Suurta Ilmaisua. Erityisenä esimerkkinä tästä on levyn päättävä 18-minuuttinen nimiraita, joka vaatii sulattelua. Vaikka teos itsessään vaikuttaa hieman hajanaiselta, levy kokonaisuudessaan on edeltäjäänsä yhtenäisempi.