SUFJAN STEVENS: Seven Swans

Jos oman kristinuskon julkituominen populaarimusikissa ei ole coolia, tämä levy on todella out. Michiganista kotoisin olevan Sufjan Stevensin edellinen soololevy Greetings From Michigan käsitteli miehen suhdetta Yhdysvaltojen koillisosassa sijaitsevaan kotiosavaltioonsa. Nyt julkaistava, Greetingsin kanssa samanaikaisesti äänityksen alla ollut, Seven Swans on riisutumpi ja toisella tapaa henkilökohtainen. Tämä mies on totisesti uskossa.

Alku on väkevä. Koko levyn dominoivin instrumentti banjo pääsee heti esille ja Stevensin ensimmäinen lause "If I am alive this time next year…" houkuttelee kuuntelemaan. Kokonaisuus kasvaa hienosti alun karummista sovituksista hiljalleen loppupään hillitysti täyteläisempiin kappaleisiin. Viimeisenä levyltä löytyvä The Transfiguration on lopussa suorastaan riemuisa, muutenkin kuin tekstinsä puolesta: "Lost in the cloud, a voice/Have no fear!/We draw near!". Matkalla alusta lopun kirkastumiseen kohdataan, joka puolella päätään nostavan uskonnollisen symboliikan keskellä, muun muassa Aabraham valmistautumassa tappamaan poikansa, musiikin henkiessä Nick Drakea. Hienoin hetki levyllä lienee He Woke Me Up Again ja sen kertosäkeen käynnistävä hieman säroinen urku ja sitä seuraava "Hallelujah!/Holy is the sound!"

Albumin pohjavire on sisältönsä varmuudesta huolimatta hyvin hienovarainen. Stevens ei vaikuta saarnaavan tai väkisin tuputtavan uskoaan. Kuulijalle tulee pikemmin olo kuin pääsisi kurkistamaan miehen sisimpään ja siihen mikä saa hänet laulamaan. Ja siitähän ei tämän levyn kohdalla ole pienintäkään epäselvyyttä.