Tuskinpa George Ivan Morrison itsekään muistaa kuinka monta albumia on julkaissut 40-vuotisen soolouransa aikana. Vanhemmiten tahti on jopa kiihtynyt, kun Belfastin äkäpussin moninaiset hankkeet ovat risteilleet jazzista bluesiin ja skifflestä kantriin. Laadunvalvonta ei ehkä ole entisellä tasolla, mutta esimerkiksi The Healing Game (1997) ja What’s Wrong With This Picture (2003) pitävät puolensa vertailussa huippukauden tuotosten kanssa.
Keep It Simple soi nimensä mukaisesti. Tällä kertaa mikään kertaustyyli ei hallitse kokonaisuutta, mutta selkeästi rakennetut laulut perustuvat perinnemusiikista tutuille malleille. Sovitukset liikkuvat ohjelmallisesti ruohonjuuritasolla: urut, silloin tällöin stilikkaa ja vähäsen viulua, taustalaulut kuin suoraan Ray Charlesin klassikoilta.
Van Morrison ei totisesti ole keksinyt mitään uutta, mutta vanha kunnon pyörä pyörii vastustamattomasti oikeaan suuntaan. How Can A Poor Boyn ääriviileä blues puree kerta kerralta lujemmin, eikä Song Of Homen konstailematonta kauneutta voi kuin ihailla. Merkillisin tapaus on seitsenminuuttinen päätösraita Behind The Ritual, joka etsii spirituaalista valaistumista viininjuonnista kujalla. Kuoron eteerisen huhuilun jälkeen käynnistyy maestron scat: ”Blablablaa blabla blaablablaa.”
