Kahden lyriikoillaan nolostuttavan ”protestilevyn” jälkeen Van Morrison palaa varhaisnuoruutensa ääniraidan pariin tarjoamalla innostuneita tulkintoja 50-luvun brittiläisen skifflebuumin keskeisistä tai sen läheisistä lauluista.
Moving On Skiffleä voi pitää viivästyneenä jatko-osana nuoren Ivanin idoleihin kuuluneiden Lonnie Doneganin ja Chris Barberin kanssa äänitetylle livelevylle The Skiffle Sessions (2000). Vahvasti trad.-painotteisen materiaalin lisäksi julkaisuja yhdistää skifflen pääsoittimesta käyvää pyykkilautaa harjaava Alan Wickett. Moving On Skifflen suvereenisti swingistä rock’n’rolliin ja gospelista jazziin vaihtavasta svengistä vastaavalla rytmikaksikolla taas oli sama rooli Morrisonin versioidessa lempibiisejään Linda Gail ”Jerry Leen sisar” Lewisin kanssa tehdyllä You Win Againillä (2000).
Hank Williams -klassikot ovat Moving On Skifflen itsestäänselviä helmiä, mutta jopa Cotton Fieldsiin taiotaan suoraviivaista tuoreutta. Levyn tyylirikoksi erottuu Gov Don’t Allow -biisiin kahden edellisen albumin hengessä kirjoitettu saarnaava lisäteksti. Tuplan teemasta poikkeaa puolestaan pitkä päätösraita Green Rocky Road, jonka meditatiivisuus viittaa skifflen sijasta lähinnä Astral Weeksiin (1968).
