"1980-luvulla Scorpions oli varmaan suurin suosikkibändini koko maailmassa. Rakastan yhtyeen kaikkia aikakausia, mutta itse tutustuin heihin Blackout-levyn myötä 1980-luvun alussa, joten Francis ja bändin muut jätkät olivat idoleitani", Mikael Åkerfeldt kirjoittaa.

Scorpionsin pitkäaikainen basisti on poissa.

Eikö mitään sanoa saa? on osuva, ironinen ja kantaaottava rock-tykitys.

Thrash metal -suuruus julkaisi nimikkolevynsä, jonka on kerrottu jäävän orkesterin viimeiseksi.

Saimaa teki omilla radoillaan liitelevän, mutta ytimekkäästi popin versioinnin Hipit rautaa -kappaleesta.

Kisakappaleen nimi on riemukkaassa Euroviisu-hengessä Touch My Love and Die. Mikäpä muukaan se voisi olla.

Siinä sitä olisi saavutusta jo yhdellekin levylle, mutta Eaglesilla on heittää toinenkin lätty top 3:een!

By the power of Grayskull ja niin edelleen!

Hippo Taatilan toimittama Alkemisti etenee Yrjänän lapsuudesta ja nuoruudesta CMX-yhtyeen perustamiseen, uran vaiheisiin, kirjallisiin töihin ja filosofisiin pohdintoihin.

"Menneisyyden rikokset on sovitettu, mutta meillä ei ollut niistä tietoa tätä ennen", levy-yhtiöstä kommentoitiin tapausta.

Paul Di'Annon vaikeista viimeisistä vuosista tehty dokumenttielokuva esitetään Helsingissä.

Mustaine haluaisi, että thrash metalin isot M:t löisivät hynttyyt yhteen.