Muuttunut maailmantilanne ja siirtolaismassat saivat Suomessakin keskustelun heräämään vuosi sitten. Tai ei kai sitä voinut keskusteluksi sanoa, vaan vihapuheen ja harhaisen öyhötyksen sekamelskaksi. Pahimmat laineet ovat tilanteen tasaannuttua laskeneet, vaikka järki ja hyvät tavat eivät vieläkään ole voitolla.
2010-luvun rock on vanhusten valtakunta. Ilmiön läpitunkevuudesta huolimatta emme suostu huomaamaan, mikä vanhusrockissa on erityistä, väittää esseisti Antti Hurskainen.
”Kaupan sohva itsessään on yksi suomihopin legendaarisimpia hahmoja”, muistuttaa Arttu Tolonen.
13. toukokuuta ensi-iltaan tulevasta Angry Birds -elokuvasta saatiin uutta tietoa. Warner Music tiedotti juuri elokuvan soundtrackin sisällöstä, ja tämän maamme historian kalleimman tuotannon kappalelistaa katsoessa pistää silmään ilmeinen puute: kotimaiset artistit loistavat poissaolollaan.
”Rock ei tarvitse mitään niin vähän kuin pyhäksi julistettuja eläkeikäisiä”, kirjoittaa Arttu Tolonen.
Kauan siinä kesti – paljon kauemmin kuin mitä monet rockille nenäänsä nyrpistelleet vanhemmat aikoinaan ennustivat – mutta nyt on populaarimusiikin historiankirjoissa yksi luku lähestymässä loppuaan.
Facebookissa on pyörinyt viikon mittaan tylsä meemi. Vitsin mukaan Suomen kesäfestareiden tarjonta noudattaa samaa Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen -kaavaa kuin maineikkaat presidentinvaalit vuonna 1978. Laita vain Kekkosen tilalle Chisu, Antti Tuisku, Sanni, JVG ja Cheek, niin festarimantra on valmis.
