ARCH ENEMY: Doomsday Machine

Teininä tuli oltua kirjeenvaihdossa Arch Enemyn alkuperäisen solistin Johan Liivan kanssa miehen silloisen orkesterin Carnagen tiimoilta. Erinomaiseen Carnageen suhteutettuna Arch Enemyn ensiaskeleet tuntuivat pettymyksiltä. Pienillä askelilla voi näemmä kuitenkin päästä hyvinkin pitkälle, jos kärsivällisyyttä ja aikaa riittää.

Arch Enemyn nykyinen solisti Angela Gossow liittyi orkesteriin 2001 ja tottahan se on, että kaunista saksatarta katsoo huomattavasti mieluummin kuin finninaamaista ja liimalettistä hurria. Koskeminen on kuitenkin taidettu jättää Carcassissa ja Carnagessa vaikuttaneen kitaravelhon Michael Amottin yksinoikeudeksi. Mutta jos Gossow on yhtyeen suurin katseenvangitsija, niin samalla viisikon ainoa este maailman suosituimmaksi metallibändiksi tulolle on rouvan yksiulotteisessa murinassa.

Arch Enemyn kuudes albumi Doomsday Machine on musiikillisesti lähes täydellisyyttä hipova, tyylikäs ja monipuolinen melodisen death metallin mestariteos. Michael Amottin ja hänen pikkuveljensä Cristopherin kitaratyöskentely on niin hengästyttävän upeaa kuultavaa, että Doomsday Machine kannattaa ottaa kuunteluun jo pelkästään sen vuoksi.

Amottin veljekset nousevat viimeistään tällä levyllä Smith-Murray-, Holt-Hunolt- ja Ian-Spitz-parivaljakoiden tasolle. Ja itse taidan laittaa kapulat naulaan Adrian Erlandssonin (ex- At The Gates, Cradle Of Filth) pikkuveljen Danielin rumputyöskentelyn perusteella. Toivon todella, ettei näin tiukkaa ja tyylitajuista soittoa olla pahemmin korjattu Pro Toolsilla.