Arch Enemyn soittajapoikien erinomaisuutta on ylistetty useaan otteeseen myös Soundin levyarvosteluissa ja samalla on muistettu puuttua laulajatar Angela Gossowin kapeaan äänialaan. Nämä faktat eivät ole muuttuneet miksikään, mutta ei pidä takertua pikkuseikkoihin, kun kysymys on Arch Enemyn kaltaisesta bändistä. Kyse on enemmänkin ääriankaran metalli-ilmaisun ja uudella levyllä jopa taiderockin kanssa flirttailevien sävyjen herkästä halailusta.
Arch Enemy ei ole maailman uniikein metallibändi, mutta ei sitä siltä odotakaan. Arch Enemy on perusasetelmiltaan hyvin perinnetietoinen eikä sen tehtävä ole uudistaa metallia, vaan pikemminkin jalostaa. Khaos Legions tulvahtelee tanakkaa deathmättöä ja klassisia melodiapätkiä, joista voi löytää lainoja 1970- ja 1980-luvun bändeiltä. Onhan se tavallaan vanhan toistoa, mutta se toimii, kuulostaa ja ennen kaikkea tuntuu hyvältä.
Arch Enemy on niitä harvoja bändejä, jotka pystyvät yhtäaikaa hivelemään korvaa ja potkaisemaan kivuliaasti vatsanpohjaan. Ja silloin bändi on pisteensä ansainnut.
