Arvio: Rotting Christin uutuudella ovat hyvät riffit vähissä, ja tahaton komiikkakin nostaa päätään

Yllättävänkin pirteän The Hereticsin (2019) jälkeen Rotting Christ on palannut siihen suohon mitä sen 2010-luvun tuotanto Season Of Mistille muuton jälkeen oli; isoja konsepteja, ennakkoluulottomia kokeiluita ja hyvin harvoja osumia.
Pro Xristoun (ennen Kristusta kreikaksi) konsepti on olla kunnianosoitus kristinuskon maailmanvalloitusta vastustaneille pakanakuninkaille. Lopulta koherenssi jää kuitenkin aika vähiin biisien aiheiden heitellessä Flavius Claudius Julianuksesta Irlannin druidien kautta pohjoismaalaiseen viikinkitarustoon. Kun The Sixth Dayn aloittaa kreikkalaisittain englantia puhuvan äänen ilmoitus ”And on the sixth day, I created man”, aletaan mennä jo vähän liian pitkälle tahattoman komiikan puolelle.
Parin edellisen Rotting Christ -levyn tavoin Jens Bogrenin miksaaman Pro Xristoun soundit ovat sen parasta antia. Esimerkiksi avausbiisi Pro Xristoulla ja The Apostatella saadaan aika vakuuttavan kuuloinen jyräys aikaan. Hyvät riffit ja melodiat ovat kuitenkin todella vähissä. Inspiroituneen The Hereticsin jäljiltä Ritualsiakin (2016) tylsempi Pro Xristou on aikamoinen pettymys.