Ruotsalaismyllyttäjät palaavat tantereelle kahdestoista pitkäsoitto kainalossaan. Crown Of Thorns, jolla nimellä yhtye operoi ensimmäisillä levyillään ennen lyhentämistä nykymuotoonsa, on tehty osittain uudistuneen kokoonpanon voimin. Uusina kasvoina mukana ovat rumpali Mikael Norén ja basisti Mattias Rasmussen, kun taas toiseksi kitaristiksi palaa viimeksi Doomsday King -levyllä (2010) soittanut Marcus Sunesson.
Yhtye sanoo tietoisesti yrittäneensä tehdä jotain tuoretta ja erilaista kahteen edelliseen pitkäsoittoonsa verrattuna. Kyllähän tässä hyppysellinen tuoretta energiaa on, mutta valtavasta irtiotosta ei voida puhua. Mainostettu uudistuminen kuuluu ehkä astetta punkahtavammassa otteessa ja hyökkäävyydessä sekä terävyydessä ja pirteydessä, johon on vaikuttanut myös vireen nosto. Lopulta meno on kuitenkin tutun villiä ja hektistä, mutta iskevää ja melodista, lujasti päähän porautuvaa sorttia.
Uutuudenviehätys ei kanna ihan koko levyn mitalta, mutta parannusta edeltäjäänsä Royal Destroyeriin (2021) on silti tapahtunut joka mittapuulla. Biisitärppeinä mainittakoon räjähtävä aloitus I Hunt With The Devil, maltillisemmin jyräävä Gone To Hell sekä monisävyinen The Storm That Comes.
